11.05.2009 - Uintia aallokossa, käynti kirpparilla, mölökkyä lasten kanssa, vierailu Arin luona: siis siunattu päivä!

Aurinkoista, mutta tuuli käy pohjoisesta

Tämä on ollut hyvä päivä. Avasin yöllä ikkunan raolleen ja nukuin kuin tukki raikkaassa ilmassa. Kun heräsin, ihmettelin, miten aurinko paistaa niin oudosta kulmasta. Asia selvisi, kun hämmästyksekseni huomasin, että kello oli jo lähes yksitoista! En tiedä, koska olisin kyennyt nukkumaan niin pitkään!

Olen siitä onnellisessa asemassa, että menen töihin vasta klo 12. Se on suuri etuoikeus, ja rukousvastaus, jonka sain viisi vuotta sitten, kun pyysin Jumalalta puolipäivätyötä kaupungin suunnalta. Olen ylikoulutettu tehtävääni, mutta toisaalta lasten kanssa ei voi koskaan olla "ylikoulutettu". Työn laatu näkyy pelkästään palkassa: saan vähemmän palkkaa kuin saisin koulutustani vastaavassa työssä.

Mutta sekös minua harmittaa! Mitä vielä! Saan tehdä juuri sitä, mistä pidän, eli olla lasten kanssa ja työ on vapaata ja helppoakin, kun sen hallitsee. Väsyttävää ja kuluttavaa se on, kun meteliä syntyy väistämättä välillä. Mutta nyt on ihana kevät, ja voimme olla pihalla lähes kaiket ajat.

Tulee mieleeni eräs Arin työnantaja aikoinaan. Joku tämän alaisista oli kysellyt palkkaa, kun palkan maksu viivästyi. Työnantaja oli todennnut, että eihän sitä nyt aina rahaa tarvitse. Työntekijä olisi ilmeisesti tarvinnut.

Elämän onneen tarvitaan lopulta aika vähän. Tärkeintä lienee sisäinen rauha Jumalan ja itsensä kanssa. Raamattu ilmaisee sen näin: "Suuri voitto on jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa."

Kun olen antanut elämäni Jumalalle, Hän on luvannut pitää huolen. Saan alistaa oman tahtoni Hänen tahtonsa alle. Saan rukoilla, että tapahtuisi Jumalan tahto eikä minun. Eipä silti, viimeksi eilen ruinasin aika lailla ja esitin omia toiveitani. Kuitenkin ruikutustilanteissa minun on pakko sanoa lopuksi, etten tahdo omien toiveitteni toteutuvan, elleivät ne ole Jumalan tahto. Pelkään, että pyydän jotain hullua!

Mistä minä lopulta tiedän, mikä on minulle hyväksi! Jos en löydä onneani tästä elämäntilanteesta, miten löytäisin sen jostain muusta? Jos minulla ei ole rauhaa itseni ja Jumalan kanssa, kun Ari on sairaana, Arin paraneminenko sen muka tuo?

En usko, että onnemme on kiinni ulkoisista asioista. Tosin joskus voi kestää kauan, ennen kuin voin kasvaa tilanteeni tasalle, kun jotain uutta kriisiä pukkaa elämääni. Mutta "kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat", joten ei hätää. Jumala on kärsivällinen ja tahtoo, että minäkin vähän kasvaisin siinä lajissa.

Tänään olen onnellinen 10 sentin vetoketjusta! Nimittäin lempifarkkujeni vetoketju hajosi, ja paiskasin farkut roskiin: vetoketju maksaa monta euroa, ja säkällä sen ompeleminen vielä epäonnistuu.

Satuin nähdä kirpparilla sopivan vetoketjun, sopivaan hintaan ja kaivoin farkut roskista ja nyt ovat entistä ehommat pökät jalassa. Ja sauna on lämpiämässä, joten mikäs tässä on ollessa!

Tänään varasimme Terolle netin kautta lentolipun elokuun alkuun Wienin matkalle. Hän on menossa juniorien maajoukkueessa edustamaan maatamme liitokiekkokisoihin. Hieno mahdollisuus. Kovasti hän heittelee kiekkoa kaiket illat ja pyörittelee sitä sormensa nokassa loput ajat. Minäkin kokeilin, kun homma näytti helpolta, mutta se putosi tietysti heti.

Tulee jälleen mieleeni vanha vitsi:
"Voimalaitos meni epäkuntoon, ja sitä ei saatu mitenkään kuntoon. Viimein saatiin eräs heppu korjaamaan laitetta. Tämä näperteli koneen kimpussa, ja viiden minuutin päästä isot koneet toimivat ja kaikki oli kunnossa.

Ajan päästä tuli lasku: `10 000 mk korjauksesta.` Voimalaitoksen johto valitti laskun suuruutta; heppuhan näpräili vain pari minuuttia koneen kimpussa.

Korjaaja laittoi uuden laskun: `5 mk näpräily, 9 995 mk näpräilypaikan löytäminen.`"

Minäkin näpräilen mielelläni lasten kanssa, sillä se on minusta mukavaa ja iloa tuottavaa, ja hallitsen mielestäni sitä hommaa. Tunnen joskus olevani ikävä kiusankappale työyhteisössä, sillä näen ongelmia, joita muut eivät näe. Kuitenkin myöhemmin on käynyt ilmi, että olen ollut oikeassa. En siis minä, vaan Pyhä Henki, joka ohjaa työtäni. Olen kaikessa riippuvainen Pyhän Hengen johdatuksesta.

Tänään Arin luona kuuntelimme Tapani Suonton opetuksen seiskalta. Hän puhui siitä, että rikkaat Jumala lähettää tyhjinä pois. Siis ne, jotka ovat itse mielestään viisaita ja hallitsevat hommat. He eivät voi saada Jumalalta mitään. Mutta ne, jotka janoavat Jumalan apua, ovat niitä köyhiä, joiden tarpeet Jumala voi täyttää ja Hän tekee sen.

Sen takia olen mielelläni köyhä, avuton ja huono monessa asiassa. Silloin Jumala saa kunnian, sillä Hän se on, joka kaiken vaikuttaa elämässäni. Arin luonakaan en jaksaisi käydä, ellei Jumala olisi antanut näkyä, tehtävää ja rakkautta, niin että kykenen suorittamaan ne asiat, mitkä on minulle tarkoitettu.

Siunattua viikon jatkoa, hyvä lukijani!