09.05.2009 - Sateen jälkeen kirkas taivas

Koko päivän satoi, illalla sade loppui. Merivesi sama kuin ilman lämpötila.

Hyvää äitienpäivää, kaikki äidit! Sehän on huomenna. Nykyisin tuo päivä ei ole enää ahdistava minulle, mutta yhtä hyvin se voisi olla ihan tavallinen sunnuntai. Tietysti on kiva saada lapsilta kortit, ja muutama heistä on paikallakin huomenna, mikä on sitä hauskempaa.

Heräsin ennen kymmentä aamulla sateen ropinaan. Minulla oli pyykit pihalla, ja muistin ne kai alitajuisesti. Ryntäsin hakemaan vaatteet sisälle, ennen kuin ne kastuivat.

Appivanhemmat poikkesivat pikaisesti Arin sisarusten kanssa kahvilla, kun olivat käyneet Arin luona. Arin vanhemmilla ei ole kolarin jälkeen ollut autoa, eikä appi pystyisi sitä enää ajamaankaan, kun joutuu liikkumaan keppien kanssa. Mutta kovat menohalut heillä on molemmilla vielä. Nyt kun he saivat kyydin, niin halusivat vierailla useissa paikoissa. Hyvä niin.

Tulipahan väännettyä aamusella kakku valmiiksi. Viikon väsymys kaatui päälle, enkä olisi saanut sitä tehdyksi, ellei vieraita olisi ollut tulossa. Olen yrittänyt vetelehtiä päivän siihen malliin, että se olisi levoksi, mutta en tiedä, onnistuinko.

Kun satoi, rännit vuotivat yli talomme katolta. Ihme juttu, että juuri ulko-oven eteen portaille tuli vettä kuin saavista kaataen. Tero kurkisti ränneihin, ja havaitsi, että ne ovat jälleen täynnä moskaa. Talomme takana on kaksi isoa, vanhaa koivua, ja ne nakkelevat oksia ja muuta roskaa mahdottomasti. Mielestäni ne siivottiin juuri, mutta ehkä se olikin viime syksynä!

Vein Teron illaksi liitokiekkolaisten 10-vuotisgaalaan ja pyörähdin itse uimassa. Arvelin, että se virkistäisi paakkuuntunutta olemustani. Kyllä se jotain vaikutti. Kun sade loppui, lähdin rännihommiin!

Mietin heiluessani lähes pystysuorilla tikkailla, että kukaan mies ei tekisi tällaista. Siinä vaiheessa, kun tungin tikkaat kuusen juurelle vaivoin, ja sidoin ne köydellä kiinni, nauroin itselleni. Etupuolelta piha on kalteva ja pyörätuoliluiska tekee alustan vinoksi, mutta kyllä keinot löytyivät.

Tosin osa hommasta jäi sittenkin tekemättä. On pakko kiivetä katolle, että saa yhden puolikasrännin siivotuksi. Mutta minulla on siihen hommaan tiedossa sopiva nuorimies.

Aamulla oli mukava tarkkailla naapurin katon alla sadetta pitäviä harakoita. Oli siellä naakkojakin. Ne istuivat ikkunan pokan päällä, niin että pysyivät kuivana.

Tämän päivän Chambersin tekstissä on mainiota opetusta:
"Kun kadotamme näyn Jumalasta, alamme heti olla huolettomia. Me heitämme pois erinäisiä pidäkkeitä, me lakkaamme rukoilemasta, me menetämme Jumalan näkemisen pikkuasioissa ja alamme toimia oman aloitekykymme mukaan. KUN SYÖMME SITÄ, MITÄ SAAMME OMASTA KÄDESTÄMME, JA SUORITAMME TEHTÄVIÄ OMIEN ALOITTEIDEMME MUKAAN, ODOTTAMATTA JUMALAN MUKAANTULOA MIHINKÄÄN, NIIN OLEMME ALASPÄIN VIEVÄLLÄ TIELLÄ, OLEMME KADOTTANEET ILMESTYKSEN."
Ja Chambers jatkaa:
"Odotammeko me Jumalan tekevän suurempia tekoja kuin mitä Hän on koskaan ennen tehnyt? Onko meidän hengellisissä toiveissamme tuoreutta ja pontta?"

Eivätkö ole hyviä ajatuksia, nuo "Parhaani Hänelle" -kirjan tekstit! Minä ainakin tarvitsen jatkuvasti muistutusta, että jaksaisin odottaa Herraa, luottaa ja uskoa. Usko on täysin Jumalan armoa ja lahjaa. Itse en kykene edes uskomaan.

Olen alkanut rukoilla, että Jumala lunastaisi lupauksensa Arin paranemisen suhteen. Että Hän kääntäisi kohtalomme, kuten psalmissa 126:4 sanotaan ja muuttaisi Arin tautivuoteen, kuten psalmissa 41 luvataan.

Uskon, että Jumalan lupaukset ovat profetioita, kun me uskossa omistamme ne itsellemme. Odottakaamme Herraa! Ei luovuteta ennen kuin Hän vastaa. Hän ei voi itseään kieltää, joten Hän toteuttaa Sanansa. Miten ja koska, emme tiedä, mutta luottakaamme Häneen.

Tänään en käynyt Arin luona, kun en jaksanut, mutta huomenna menen. Aamulla käyn ehtoolliskirkossa, saarnaamassa on lestadiolainen pappi. Haluan kuulla, että Jeesuksen nimessä saan uskoa kaikki synnit anteeksi. Se on vapauttava sanoma. Sinäkin saat sen uskoa siinä kuin minäkin.

Voi hyvin, ja hyvää yötä, Jeesus myötä!