25.04.2009 - Kevät pyrkii esiin

Aurinkoinen, lämmin päivä. Merivesi jo muutaman asteen, jäitä vielä, mutta sulavat kovaa kyytiä.

Eilen en jaksanut kirjoittaa. Hengessäni olin mukana lapsuuden ystäväni äidin hautajaisissa. Sattumoisin, mikä ei tietenkään ollut sattumaa, luin Lehtisten ystäväkirjeen juuri eilen aamulla. Leena kertoi siinä äitinsä kuolemasta. Ja kun avasin sähköpostin, ystävä kertoi hänelle rakkaan apen päässeen taivaan kotiin.

Siis kuolemaa ylen määrin! Sain itkeä noiden viestien äärellä omaa kuolevaisuuttani ja omia surujani. Itse asiassa vietin koko päivän sohvalla, ja kuinkas muuten: luin hyvän kirjan! Se oli sukuromaani, Erkki Verkkosen kirjoittama. Päähenkilöt olivat isovanhempieni ikäisiä, eteläpohjalaisia ihmisiä, kirjoittajan appivanhemmat.

Kirjan kautta elin esivanhempieni elämää, heidän surujaan ja ilojaan, menetyksiään ja uskon löytymistä. Koko päivän olin aivan kuin piesty, niin väsynyt. Mutta raahauduin Arin luo illalla vielä hetkeksi jakamaan asioita yhdessä hänen kanssaan.

Tero lähti eilen Helsinkiin maajoukkueleirille ja Terhin ja Tatun luo yöpymään. Tänään soitin tyttärelle Arin luota kuulumisia. Tulin tosi iloiseksi: siellä olivat poika ja vävy pitsaostoksilla, tytär ja miniä autossa odottamassa ja Tero kuulemma matkalla Viikkiin Jyrkin ja Maaritin kotiin, jossa koko porukka aikoi katsoa matsia yhdessä. Olen kiitollinen Jumalalle noista sisarusväleistä.

Tänä aamuna itsekin lähdin veljen tyttärien futispeliä katsomaan. Toinen pelasi Nivalan joukkueessa, toinen Ylivieskan. Sää oli mitä ihanin auringonpaisteineen. Vaasassa on viikonlopun ajan turnaus, vai miksi sitä sanotaan, kun ympäri Suomea pelaajat kokoontuvat mittelemään taitojaan.

Kentän reunalla tapasin kolmatta veljeäni - kaksi veljistäni pistäytyi viime viikolla. Sain veljeltäni koulukaverini, Kumpulan Markun, kirjoittaman kirjan. Kirja imaisi mukaansa. Luin sen melkein yhteen "syssyyn" - mistähän tuokin sana tulee?

Mielenkiintoiseksi Markun kirjan teki se, että olemme olleet viisi vuotta samassa luokassa keskikoulussa ja kolme rinnakkaisluokalla lukiossa. Pari vuotta lukion jälkeen, tapasin Markun Sodankylässä tanssiravintolassa! Olin kurssikaverini luona vierailemassa. Markku oli armeijan kamppeissa, sillä hän oli kadettikoulussa tai jossain niissä hommissa siellä. Keskustelimme ja tanssimmekin muistaakseni, mutta enpä arvannut silloin hänen syvällisiä mietteitään.

Markku oli tullut uskoon kahdeksan päivää sen jälkeen, kun minä tulin - maaliskuussa 1983. Markun monet hengelliset kokemukset ovat hyvin samanlaisia kuin omani. Minua huvittaa sekin, että facebookissa meillä molemmilla on tullut "ammatinvalintatestissä" tulokseksi PARANTAJAEVANKELISTA :)

Suosittelen hänen kirjaansa - linkin löydät varmaan Markku J. Kumpulan blogi -nimellä. Kirja oli tosi mielenkiintoinen. Markku on uskovien kasteen kannalla, minä lapsikasteen, mutta Jeesus on uskomme ydin. Vain Hän pelastaa. On tärkeintä keskittyä siihen, mikä meitä uskovina yhdistää eikä sitä, missä meillä on eri näkemys. Vain siten voimme olla yhtä, kuten Jeesus kehottaa, ja meillä on keskinäinen rakkaus. Toinen toisemme kunnioittamisessa meidän tulisi kilpailla, eikö vaan!

Nyt nukkumaan, hyvää yötä, Jeesus myötä!