19.04.2009 - Sunnuntaina päivällä

Koleaa, kylmä tuuli

Aamulla aioin mennä kirkkoon, kävellä uimaan ja vaikka mitä. Vasta puolilta päivin sain raahattua itseni autolla kaupungille. Kävelin Hietasaareen, 15 minuutin kävely. Päätin ottaa söpön kuvan uivasta lokista, mutta se oli mahdotonta. Lokit tulivat sekapäisiksi, kun näkivät minun kaivavan pussistani kameran. RUOKAA, ne luulivat, ja hyvä kun eivät ryövänneet uikkareitani.

Olen katsellut uudella kunnioituksella laiturin rappusia ja onnistunut pääsemään mereen liukastelematta. Käsi on vieläkin kipeä edellisestä luistelusta istullani portaita pitkin.

Merivesi on jo 3 asteista, ja sen huomaan, sillä voin uida pidemmän lenkin jäätymättä. Ah, mitä terapiaa tuo kylmä vesi onkaan!

Kävellessäni tuimassa tuulessa aloin hyräillä virttä, jonka alkua en saanut päähäni. Virren sävel ja sanat lohduttivat minua kovasti. Olen niin kovin väsynyt ja surullinen.

Kotiin tultuanikaan en löytänyt virttä itse, mutta Seija-alan-agentti löysi heti. Itkin sanoja lukiessani, sillä Pyhä Henki kyllä tiesi, mitä minulle antoi tuon laulun muodossa: juuri niitä sanoja, joita tarvitsen nyt.

SUUREMPI KUIN SYDÄMENI, JUMALAN ON RAKKAUS
SUUREMPI KUIN OMA TAHTO, KUTSUJAN ON LAUPEUS.
SUUREMPI KUIN OMA INTO, EHDOTTOMUUS MIELENI -
USKOLLISUUS JUMALAMME, KAIKKEA ON SUUREMPI.

SUUREMPI KUIN EPÄILYMME, SUUREMPI KUIN LANKEEMUS
SUUREMPI KUIN PETTYMYKSET, JUMALAN ON LUOTTAMUS.
HÄN ON ITSE KUTSUESSAAN, MEIHIN ISTUTTANUT SEN,
HÄN EI KADU KUTSUMISTAAN, HÄN ON VAHVUUS HEIKKOJEN.

YHTÄ PYYDÄN VAPAHTAJA, TÄNÄÄN YHTÄ PYYDÄN VAIN:
NÄYTÄ YHDEN PÄIVÄN MATKA, ASKEL, JONKA TÄNÄÄN SAIN.
KEIDEN KANSSA, MIHIN SUUNTAAN, POLKU TÄNÄÄN AVAUTUU?
MILLÄ TAVOIN ISÄN TAHTO, MEISSÄ TÄNÄÄN TAPAHTUU?

ANNA, KRISTUS, ROHKEUTTA, MENNÄ MAASTOON TIETTÖMÄÄN
JOSSA MERKKEJÄ EN TUNNE, VAILLE VASTAUSTA JÄÄN.
JUURI SIELLÄ SINUUN JUURRUN, VASTUUSEEN VIET LAAJEMPAAN
TAIKKA SUOSTUN VÄHIMMÄSSÄ, USKOLLINEN OLEMAAN.

LIIAN SUURTEN ODOTUSTEN, VAATIMUSTEN PAINEESSA
VAPAUTEEN MINUN ANNA, LEPOON KÄYDÄ, JUMALA.
RUKOUKSEN HILJAISUUTEEN, VALOON KIRJAN AVATUN,
LÄHELLESI VAPAHTAJA, KUTSUT KESKEN TAISTELUN.

SUUREMPI KUIN SYDÄMEMME, SUUREMPI KUIN IHMISTYÖ,
HILJAISUUS ON RUKOUKSEN, SIINÄ LUOJAN SYDÄN LYÖ.
SIINÄ ITSE, ARMON HENKI, UUPUNUTTA UUDISTAT,
ANNAT KASVULLEMME AIKAA, UUTEEN TYÖHÖN VALMISTAT.

VIRSI 525, Sanat Anna-Maija Raittila.

Kohta, jota lauloin itselleni, oli kolmas säkeistö: että saisin seuraavan askeleen kulkea oikeaa polkua.

Arin piti tulla kotiin kahden maissa. Hoitaja soitti, että hänellä on lämpöä 37,3 ja itsekin Ari oli sitä mieltä kuulemma, että on parempi, ettei tule nyt kotiin. Niinpä peruin kyydin, ja olen lähdössä sairaalaan.

Olen kehitellyt uuden petisysteemin Arin luona itselleni. Arin vieressä on liian ahdasta, ja hänelle tulee vielä kuumempi, jos minä tungen viereen, ja itsekin läkähdyn. Viritän kaksi tuolia yhteen, jalat Arin sänkyyn ja peittokasa pääni alle. Kelpo asento.

Tämän päivän matkalle on voimat annettu. Herra pitää huolen huomisesta.

Lohduksi vielä Cowmanin kirjan 1.4. tekstistä:
"Kovissa myrskyissä - - on pantava laiva määrättyyn asemaan ja pidettävä se siinä. - -
Tuli sitten mitä tulee - mitä tahansa, sinun on pysyttävä kiinni ruorissa. Sinun on riiputtava lujassa luottamuksessa Jumalan uskollisuuteen. Hänen iankaikkinen liittonsa ei petä. Hänen rakkautensa Kristuksessa Jeesuksessa varjelee sinut." Näin kirjoittaa Richard Fuller. (Virtoja erämaassa).