11.04.2009 - Aamulla oli pitkäperjantain pimeys, iltapäivällä alkoi kirkkaus

Lämpöasteita, mutta lunta on vielä. Peipposet ovat tulleet. Meressä jää sulaa vähitellen.

Eilinen pitkäperjantai oli niin rauhallinen, että sain vasta kolmelta unen aamuyöllä. Kävin tosin tunnin kävelyllä ja avannolla iltapäivällä, mutta sittenkin päivä oli harvainaisen letkeä. Sydämen muotoinen kanto löytyi Räätälinsaaresta, jossa oli kaadettu leppiä venelaiturin vierestä.

Pitäisi ottaa kerran kuussa päivä, jolloin suljen puhelimet ja tietokonekin pysyisi ääneti. Eilinen päivä teki hyvää. En käynyt sairaalassakaan. Soitin sinne puoli kuudelta aamulla, kun heräsin. Ari oli onneksi suunnilleen kohtuullisessa kunnossa.

Kun kävin avannolla eilen, hirvittelin portaita, joilta tipahdin tiistaina. Ne ovat tosi jyrkät! 9 rappusta ylhäältä jyristelin alas ennen kuin vesiraja tuli vastaan. Ilmeisesti löin oikean käteni rautatolppaan pudotessani. Jumala varjeli totisesti minut pahemmalta. Ilman varoitusta voi sattua mitä tahansa. On vaikea tajuta, että oikeasti itselle sattuisi jotain vakavaa, vaikka niin tapahtuu koko ajan jossakin jollekin.

Hain sormukseni kultasepältä tänään. Olin pari viikkoa kuin orpo, kun ne olivat poissa 27 vuoden jälkeen. Kiirastorstain kirkossa pidin kättä piilossa, kun kuvittelin, että ihmiset luulevat minun eronneen tai Arin kuolleen. Aivan niin kuin sillä olisi merkitystä, mitä ihmiset ajattelevat. Totuushan vain on tärkeää. Mutta tällainen surkea tapaus minäkin olen. Sitä paitsi kukaan muu ei asiaa miettinyt todennäköisesti kuin minä itse.

Valituissa Paloissa oli mainio lause:
"Monet ostavat tavaroita, joita eivät tarvitse, ollakseen jotain niiden silmissä, joista eivät pidä!" Miten totta, miten surullista!

Tänään olin Arin luona. Hän ei tule ainakaan huomenna kotiin: oli jälleen ollut eilen illalla lämpöä. Nyt ei ollut, mutta hän oli hiukan huonovointinen. Olen uupunut tilanteeseen, mutta mitä sitten: uupuneena saan olla Jumalan käsissä. Siitä en voi mihinkään pudota.

Luin Asunta-Johnstonin kirjan eilen loppuun ja aloitin Peter Maylen kirjaa. Se on jälleen sopivan väljää ja humoristista lukea väsyneenä. Kirjoittaja kertoo elämästään vaimonsa kanssa Provencessa, josta he ostivat talon. Mies kirjoittaa vaimostaan hyvin arvostavasti, mutta hänellä on naapuri, joka lienee jonkin sortin sovinisti.

Naapuri kertoo, mitä tapahtuu, jos pihalla kohtaa kyyn: jos se puree miestä, mies voi kuolla. Jos kyy puree naista, kyy kuolee! Vastaavasti mies totesi, että jos kyy hyökkää kimppuun, on paras lähteä juoksemaan luikerrellen ylämäkeen pakoon. Lisäksi olisi hyvä, jos olisi vaimoihminen mukana. Nämä ovat kuulemma yleensä hitaampia juoksemaan...

Olen katsonut Pieni talo preerialla -sarjoja netistä. Mahtaako se tulla tv:ssä vielä? Uskomatonta, että noin ihana kristillinen sarja saa näkyä tässä pimeässä maailmassa! Olen saanut katsoa kaikki ystäväperheen ostamat dvd:t sarjasta, ja niitä on monta. Erittäin opettavaisia, lämminhenkisiä ja raittiita ohjelmia. Lisäksi päähenkilö, nuorin Bonanza-veli, on oikein "suloinen" ja rehti, eikä muissakaan roolihahmoissa ole mitään vikaa.

Tänä iltana menen klo 23 kirkkoon. Pitkästä aikaa olen ehtoollisen jakovuorossa. Huomenna menen Arin luo, ja maanantaina hän tullee kotiin, jos voi hyvin. Toivon itsekin piristyväni. Siitä on hyvä mieli, että sain haravoitua autokatoksen talven jäljiltä, ja Tero pesi auton. Ikään kuin olisin saanut jotain aikaan.

Siirrynpä taas sohvalle. Tero kuuntelee Sport-Ässät -ottelua. Meidän muut nuoret ovat Helsingissä Jyrkin ja Maaritin luona katsomassa peliä. Minua ei kiinnosta kuin sen verran, mikä on lopputulos. Tietysti kannatan Sportia, sehän on selvä. Muuten tuskin tiedän, mistä pelissä on kyse, saati ketä siinä pelaa. En ymmärrä edes hävetä tietämättömyyttäni, mutta se kenties jo osoittaa syvää yksinkertaisuutta ;)

Tässä vaiheessa lienee jo kohta aika tuulettaa:
JEESUS KRISTUS ON TOTISESTI YLÖSNOUSSUT!
Suurin osa ihmisistä tuulettaa vain urheilusuorituksista, mutta tärkein voittopalkinto saavutetaan uskomalla Jeesukseen. Vain se, joka uskoo, voittaa iankaikkisen elämän. Muilla voitoilla tai tappioilla ei ole todellista merkitystä.

Katsoimme Arin kanssa Pawsonin opetusta ylösnousemuksesta. Jotta kaikki Raamatun tekstit stemmaisivat, Jeesuksen on täytynyt kuolla keskiviikkoiltana. Torstai on ollut sinä vuonna ylimääräinen juhlapyhä juutalaisessa kalenterissa. Lauantai-iltana kuuden jälkeen, mutta ennen puolta yötä Jeesus on ylösnoussut. Näin Pawson selitti, eikä minulla ole syytä epäillä. Tuolla selityksellä sekä juutalaisen, roomalaisen että meikäläisen laskutavan mukaan kaikki loksahtaa kohdalleen.

Sitä paitsi oleellista eivät ole tietyt päivät tms, vaan se, että Jeesus kuoli todellisesti ja nousi yhtä todellisesti ylös kuolleista. Siinä on meidän toivomme.

Pawson selitti, että hyvin useat lakimiehet ovat kristittyjä syystä, että he osaavat tutkia todistajan lausuntoja: jos kaikki todistajat selostavat asioita juuri samoin, he ovat todennäköisesti yhdessä keksineet koko jutun. Sen sijaan, jos ja kun Raamatussa on monia hiukan erilaisia versioita asioista, se todistaa, että lausunnot ovat aitoja ja tosia. Jokainen ihminen näkee asian omasta näkökulmastaan. Koskaan kaksi todistajaa ei voi nähdä asiaa sataprosenttisesti juuri samalla tavalla. Hyvin loogista minun mielestäni!

Tänään ihmettelin ja iloitsin, kun pyöräilin kaupungilla, ja huomasin mielessäni soivan laulun, jota en ole kuullut pitkään aikaan:

"Golgatalle saavuin synteineni
sinne painoi tyhjyys maailman
siellä ainut paikka syntiselle
sinne itkien mä uskalsin

Totisesti kannoit sairautemme
voimatonna väistyi eestäs kyy
totisesti olet autuutemme
olet ikikiitoksemme syy."

Sanat eivät ehkä mene tarkalleen noin, mutta tulin onnelliseksi, kun Pyhä Henki antoi juuri tuon laulun sydämeeni. Toinen laulu, jota olen paljon laulanut näinä päivinä, on virsi 105.
"Aurinkomme ylösnousi,
paistaa voittovuorelta..."

Toivotan sinulle, hyvä lukijani, siunausta tähän iltaan ja tuleviin pääsiäispäiviin. Jeesus Kristus olkoon kanssasi nyt ja aina. Hän ei petä, Häneen voimme luottaa.