05.04.2009 - Palmusunnuntain rauhaa

Märkää lumisadetta, pilvisen puoleista

Olen kärsinyt päänsärystä, joka kertonee stressistä. Työkuviot sen osaltaan aiheuttavat. Viime yön unikin kertoi tästä:
Unessa työpaikkani oli kerrostalon toisessa kerroksessa. Oli ilta klo 22 ja me vaan askartelimme lasten kanssa. Yhtäkkiä tajusin, että alaovi on lukossa; vanhemmat eivät pääse hakemaan lapsiaan! Työ- ja kotikännykkäni olivat hukassa, niitä ei löytynyt mistään. Arvasin, että vanhemmat ovat tuntikausia yrittäneet päästä sisälle, mutta eivät saa yhteyttä lapsiinsa ja minuun, kun kännykät ovat hukassa ja ovi lukossa.

Uni ei kaipaa selitystä, se kertoo väsymyksestä.

Tänään olin iloinen, kun lastenmessussa pappi kertoi ihan suoraan, että noidat eivät ole mitään hauskoja juttuja, vaan on olemassa oikeasti paha ja hyvä. Jos ei eroteta niitä toisistaan, on vaikea erottaa, mikä on oikein, mikä väärin. Toivottavasti kirkkoväki ja ihmiset radion äärellä ajattelevat asiaa.

Kävelin kirkon jälkeen uimaan keskustasta. Oli tärkeää saada ajatella rauhassa, olla itsensä kanssa. Mielessäni vahvistuu, että rauha Jumalan ja itsensä kanssa on elämän a ja o.

Päivän sanassa Cowmanin kirjassa on Raamatun teksti: "Mene sitten sisään, sulje ovi jälkeesi ja poikiesi jälkeen... " 2 Kun 4:4.

Tekstiä selitetään:
"On aikoja ja hetkiä, jolloin Jumala muodostaa salatun seinän ympärillemme. Olemme kuin poiskatkaistut ulkomaailmasta ja kaikesta tavallisesta tekemisestä.- - emme tiedä, mitä tulee tapahtumaan. - - Hän eristää niin, että he eivät tiedä muuta kuin olevansa Jumalan käsissä ja käsittelyssä. He panevat toivonsa yksin Häneen.
Tämän lesken tavoin meidän pitää irrottautua ulkonaisista ja kiinnittyä sisäisesti yksin Herraan nähdäksemme Hänen ihmeensä.
Kaikkein kipeimmissä koettelemuksissa Jumala usein sallii meidän tulla tuntemaan Hänet kaikkein ihanimmin." - Siis Cowman: Virtoja erämaassa.

Jotain tuollaista vaihetta nyt elän. Ykköskirjani suhteen olen saanut lisää tasapainoa. Ajattelen, että jos kustantaja ilmoittaa, ettei julkaise sitä, niin on parempi. Sen aika on ehkä myöhemmin. Jos sen julkaisemisesta seuraa liian raskaita vai vaikeita asioita, Jumala senkin tietää. Silloin on armoa, ettei sitä julkaista. Sen kirjoittaminen on kuitenkin ollut oleellista minulle (ja oikolukijalleni, eikö niin?)! Jumala ei tahdo, että mikään ohittaa rakkautemme Häneen. Kirjani ei saa olla tärkeämpi kuin suhteeni Jumalaan.

Mutta jos Jumala näkee hyväksi, että kirja voi palvella Hänen tuntemistaan, eikä se vie minua pois Hänen luotaan, se voidaan hyväksyä. Silloin se päätyy ihmisten käsiin.

Jumala vie monesti pitkien vaiheiden kautta ihmistä eteenpäin. Hän vaikuttaa niin moniin asioihin saman aikaisesti. Minä näen vain oman osuuteni. Jumala näkee kaikki osapuolet ja tekijät. Miksi en siis luottaisi Häneen? Haluan luottaa, vaikka en ymmärräkään aina.

Olen lukenut Helena Wilkinsonin kirjaa "Parhaassa seurassa. Yksinäisyys - matka ja mahdollisuus" (Päivä oy). Siinä käsitellään sekä naimattomuutta että parisuhdetta rinnan monipuolisesti. Kirjassa nostetaan esille monia asioita, joihin en ole muissa kirjoissa törmännyt. Suosittelen todella, jos saat kirjan käsiisi.

Itselleni vahvistui kirjan myötä se, että olen todella voinut tehdä monia asioita tehokkaammin, kun elän "yksin". Minähän olen vakaasti naimisissa, mutta samalla asun erossa miehestäni, jo pian 15 vuoden ajan. Asioissa on monia puolia, mutta harvoin ymmärrämme yksineläjien ongelmia, jos elämme parisuhteessa ja päinvastoin. Olemme ihmeen kyvyttömiä asettumaan toisen asemaan.

Kirjassa esitetään tyypillisiä ajatuksia, joita naimisissa olevat ihmiset esittävät. Ne ovat suorastaan pöyristyttäviä. Esimerkiksi: "Sinun täytyy olla tasapainoton, epänormaali, outo, ikävystyttävä tai homo, sillä muutoin olisit löytänyt miehen/naisen."
Wilkinson antaa vastauksen naimattoman ihmisen näkökulmasta näihin törkeisiin väitteisiin.

Itsellenikin joku sanoi kerran, että kyllä itsessä on vikaa, jos ei puolisoa löydy. Mielestäni noin ei voi sanoa se, jolla itsellään on puoliso ja lapset ovat myös avioituneet. Jos sen sijaan itse on naimaton, ja tietää, että itsessä on "vikaa" sikäli, ettei vaikkapa halua parisuhdetta, on eri asia olla sitä mieltä. Mutta sittenkään sitä ei voi yleistää muita kuin itseä koskevaksi.

Kirjan myötä huomaan itsellänikin olevan joitakin kieroutuneita, epätosia ajatuksia, ja senkin takia tuo kirja antaa ajattelemisen aihetta.

Parin tunnin päästä menen kirkolle, jonne Ari tulee invataksilla. Tapaamme perheystävämme, joka on käymässä paikkakunnalla, ja sitten on tietysti seurat. Ajelen Arin kanssa sairaalaan ja kävelen sieltä kotiin.

Arvasit muuten oikein: maistoimme Teron kanssa sacherkakkua jo eilen, ja tänään ruuan päälle toiset palat. Hyvää on, mutta tosi ytyä ainetta. Tarkoitan täyttävää.

Siunattua palmusunnuntain jatkoa!