02.04.2009 - Kevät etenee

Lähes nolla mittarissa, aurinko ilmestyy

Muutamat päivät ovat vieneet voimani pohjalukemiin. Arin luona jaksoin illalla vain pistäytyä. Hän rohisi, ja väsyneessä mielentilassani odotan kuumetta ja tulehduksia.

Pimeillä päivillä on merkityksensä. Nyt sen uskon, vaikka edelleen olen sokea näkemään niiden tarkoitusta. Ei huvittaisi mikään tässä tilanteessa! Onneksi pieniä valontuikahduksia kuitenkin on havaittavissa.

Pyhäkoulu on yksi niistä. Se on oma "pienpiirini" nykyisin, jos niin voin sanoa. Toinen on se, jonka pidämme Teron kanssa iltaisin, kun luemme Raamattua ääneen ja rukoilemme. Kolmas on rukous Arin kanssa, seiskan valikoidut ohjelmat silloin tällöin ja Raamatun kuuntelu Arin kanssa.

Paljon muita tapaamisia päiviini ei mahdu tätä nykyä. Elämä on hiukan liian kaavamaista. Toisaalta: muutokset väsyttävät nekin. Tarvitaan voimaa, että jaksaa jotain uutta. Tälläista sanoisin jonkinlaiseksi erämaaksi: saan kaiken, mitä tarvitsen, mutta en sitä, mitä tahtoisin kovasti.

Kirjakin odotuttaa itseään. Sekä se, joka on kustantajalla, että tuleva. Molemmat olkoot Herran hallussa, kunnes niiden aika on. Valitettavasti kärsivällisyyteni vaikuttaa rajalliselta ja odotusaika rajattomalta.

Pyysin aamulla esirukousta. Ne kantavat. Meitä piirittävät monien rukoukset, myös Jeesuksen. Sen takia tämä hetki on valoisampi kuin aamullinen heräämiseni. Siivosin jopa muutaman huoneeen, ja sain hyvän mielen.

Tero on lähtenyt aamulla ennen neljää puolustamaan koulunsa mainetta Lahteen. Siellä on koulujen väliset liitokiekkokisat. Saapa nähdä, irtoaako joukkueelle mitali. Teron kuume lähti, onneksi, mutta ei hän oikein iskukunnossa ollut vielä eilen illalla. Voitontahto oli korkealla kuitenkin, joten mentävä oli.

Minäkin yritän lietsoa itseäni "iskukuntoon" töitä varten. Käyn uimassa joko ennen tai jälkeen töiden riippuen saanko itseni ajoissa liikkeelle.

Sinulle toivotan, lukijani, Jeesuksen Kristuksen armoa ja apua tämän päivän koitoksiin! Hän kasvakoon meissä, ja minä meissä pienentyköön. Vaikka tiukkaa tekee, mutta Hän sen saa aikaan, emme me!