31.03.2009 - Aprilliviikkohan nyt on, vaikka yleensä se on kai vain yksi päivä

Mittari nollassa, aurinko piileksii

Seijan mielestä ryhtini oli aika huono eilisessä kuvassa, jossa tosin olen vasta alle kouluikäinen. Päätin ryhdistäytyä. Lainasin naapurin moottoripyörää - ilman lupaa tietenkin, koska hän ei luota, että pysyn ajonopeuksissa. Ja oikeassa onkin.

Tosi lujaa piti ajaa, että ehdin töiden jälkeen jumppaan Hesaan. Tytär oli vastahakoinen lähtemään mukaan, mutta äidillisellä arvovallalla pakotin hänetkin jumppasalille, ja kuvassa näet, että hän onkin jumpan tarpeessa. Naama suorastaan väritön ja kalvakas. Mutta seuratessaan äitinsä ryhdikästä käsien heilutusta ja koipien oikoilua väri palasi vähitellen hänen kasvoilleen :)

Itsehän tietysti näytin mallikasta esimerkkiä koko salilliselle naisia. Kaikki väistyivät kalpeina sivuun, paitsi tytär, jonka kasvot tulivat vähitellen yhä punaisemmiksi. Hänellä vasta huono kunto on! Täytynee taas ensi viikolla hakea hänet kuntoilemaan.

Tiedoksi, arvoisat lukijani, että olen aina inhonnut aprillipäivää, kun minusta on todella ärsyttävää, jos joku onnistuu jymäyttämään minua! Sen takia omat pilani ovat niin läpinäkyviä, että toivon lukijoideni uskaltautuvan maantielle ilman pelkoa, että "se hullu" kurvaa heidät hengiltä kaasutellessaan jumppaamaan Helsinkiin. Sitä paitsi olen yltiötosikko. Jollain tasolla.

Eilen sain rohkaisua mielikuvituksen käyttöön. Ymmärsin lukemastani kirjasta, että luovuus on todella se tie, jonka avulla itse olen selvinnyt hengissä. Itku on toinen tapa.

Wilkinson lainaa kirjassaan tutkijaa, joka sanoo:
"Surun kyynelillä on aivan tietty ja keskeinen osansa kehon kemiallisen tasapainon palauttamisessa; ne poistavat aineita, joita elimistö tuottaa selviytyäkseen stressistä."

Kirjoittaja jatkaa, että kyynelrauhaset tiivistävät ja poistavat kehosta mangaania, joka vaikuttaa mielialan vaihteluihin ja esiintyy 30 kertaa väkevämpänä kyynelissä kuin veren seerumissa. Tohtori W. Frey toteaa myös, että surun kyyneleitten kemiallinen koostumus on erilainen kuin kiukun kyyneleitten.

Kun siis saamme suruja, Jumala on antanut keinon palautua stressin aiheuttamista rasituksista. Itku on tuo tapa saada tasapaino takaisin. Olen kiitollinen Jumalalle itkusta. Mitähän tuo tutkija sanoisi harmittoman naurun tuottamasta mielihyvästä? Uskon, että sillä on myös suuri merkitys. Voi, miten ihmeellisesti Jumala on kaiken luonut!

Eilen ajoin pyörällä töistä kotiin tuhatta ja sataa. Yhtäkkiä kuulin onton kumahduksen: luulin, että ajoin kaivonkannen päälle. Kun katsoin taakse päin, näin mustan möykyn tiellä, ja ehdin ajatella, että se oli jääkasa. Saman tien hamuilin taskuani, ja havaitsin, että se retkottaa auki, ja aavistin pahaa! Uudestaan taakse tiiratessani totesin jäämöykyn muistuttavan ilmiselvästi silmälasikoteloa.

Tietysti auto oli tulossa suoraan kohti pudottamaani kapistusta. Minä heiluttamaan käsiäni ja antamaan kaikenlaisia hätämerkkejä! Auto pysähtyi ja minä pelastin koteloni turvaan! Tuollaisen stressitilanteen jälkeen täytyisi varmaan tirauttaa muutama kunnon surun kyynel. Tosin taitaisi mennä kiukun kyynelten puolelle mokoma tolloilu! Siis parempi nauraa leppoisasti ja olla kiitollinen, ettei käynyt kuinkaan.

Sanotaan, että kertaus on opintojen äiti. Se tuli eilen mieleeni. Tosin tuohon tilanteeseen sopii paremmin sanonta "Vanha koira ei opi mitään", jonka keksin juuri.

Luulisi, että pitäisin hyvän huolen kalliisti maksamistani kapineista, mutta mitä vielä! "Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän tekemiseen ei ole." Tuo Roomalaiskirjeen sanonta ei taida sopia tähän, sillä kyllä minulla olisi voimaa sulkea taskun vetoketju, mutta MUISTI ei pelaa enää, kuten silloin, kun opin vielä nopeasti virheistäni. Kerran kamera oli putoamaisillaan taskustani, kun viime hetkellä pelastin sen. Työpaikan avaimethan valuivat kerrattain tielle, josta ne onnekseni itse löysin myöhemmin.

Aamu-uinti on jo takana, kun kävin samalla reissulla viedessäni Teron kokeisiin. Hänellä kuumeilu jatkuu vielä.

Nyt on aika mennä suoristamaan lommot naapurin moottoripyörästä. Onneksi siinä oli ennestäänkin niitä, joten muutama lisää ei tee kesää eikä talvea. Huolehdin hyvin naapurinkin ajopeleistä, niin voin huoletta lainata aina, kun tarvitsen. Tietysti lupaa kysymättä, sillä sehän on tapani, ilman muuta ;)