29.03.2009 - Ihana olla kotona

Lunta satelee, katot valkoisina

Palasin illansuussa kotiin. Minulla kestää muutamia tunteja, että tunnen olevani kokonaan kotona. Ensin pitää purkaa laukut, järjestellä itsensä "kotikuntoon", ja asettua aloilleni. Soitin sairaalaan, Ari tuntui voivan hyvin - lähetin terveisiä.

Menomatkalla Tampereelle teimme autossa työhommia, joten aika meni nopeasti. Ilta istuttiin hyvässä ravintolassa syömässä. Sen jälkeen minä painuin huoneeseeni nauttimaan hiljaisuudesta ja yksinolon rauhasta. Suurin osa muuta porukkaa jatkoi iltaa yökerhossa tai kuka missäkin.

Lauantain aamupalan jälkeen seikkailin Tampereen keskustassa nelisen tuntia. Johdatuksesta löysin lähetystorin, sekä erään divarin. Lempipaikkojani! Ostin 10 kirjaa. Havaitsin, että yhden ajattelin itselleni, yksi on lastenkirja, jonka ajattelin kertomiseni tueksi pyhäkouluun. Loput ovat lahjaksi henkilöille, joille ajattelin niiden olevan "tarkoitettu". Tosin yksi kirjoista olikin ilmiselvästi minua itseäni varten. Aloin jo lukea sitä - Jumala selvästi tarkoitti sen minua rohkaisemaan. Onneksi löysin tuota kirjaa kaksin kappalein, joten toisen voin edelleen lahjoittaa :) Kirja on Wilkinsonin "Parhaassa seurassa. Yksinäisyys - matka ja mahdollisuus".

Löysin muutakin mukavaa lähetystorilta, mutta en kerro mitä, sillä nuo tavarat eivät olleet itselleni vaan pieniksi lahjoiksi joillekin läheisille. Olin oikein tyytyväinen hankintoihini.

Takaraivossani oli kaupungilla käppäillessäni, että löytäisin paikan, missä olisi uskovia. Se tarkoittaa minulle RUKOUKSEN MAHDOLLISUUTTA. Kun sitten tupsahdin Vapaakirkon eteen ja näin naisia purkautuvan ulos, painelin itse sisään.

Löysin pian ihmisen, joka suostui kanssani pöydän ääreen rukoilemaan. Yllättäen olin täynnä pettymystä, pahaa mieltä ja surua. Tunsin, että olen muukalainen vieraalla maalla. Laulussa lauletaan "Muukalaiseks` olen syntynyt". Se on totista totta ihmiselle, joka uudestisyntyy Jumalan lapseksi ja tahtoo kulkea vaeltaa Jeesuksen seurassa - siis myös minulle.

Kun rukoilimme löytämäni naisen kanssa, näin itseni kulkemassa katua. Minua ympäröivät korkeat talot joka puolelta. Olin tosi pieni, avuton ja yksin. Mutta tunsin, että Jeesus näkee minut, eikä ole niin pimeää laaksoa, ettei Hän olisi siellä kanssani.

Näin myös näyn, jossa minut johdatettiin valitsemaan tie. Kun kuljin sitä, se sulkeutuikin edessäni ja minun oli käännyttävä takaisin. Kuitenkin tuo näennäinen "väärä valinta" oli Jumalan johdatuksen tietä. Ajattelin rukoillessamme, että tuo näky tarkoitti kanssani rukoilevaa naista, mutta viime yönä mietin, että se saattoi koskea itseäni.

Iso kyynellammikko jäi pöydälle nenäliinastani huolimatta jälkeeni. Yritin kauhoa lampea lattialle, kun lähdin pois. Herran edessä itkeminen tuo suuren lohdutuksen. Taakat on vaihdettu toisille harteille.

Askeleeni muuttuivat keveiksi rukouksen jälkeen. Melkein hyppelehdin. Kävin jossain putiikissa, jonka ikkunassa näin silkkinarsissipurkin. Päätin ostaa sen tuliasiksi Arille. Jumala ajatteli lahjoittaa minullekin jotain, sillä kassaneiti sanoi: "Tänään saa kaksi samanlaista yhden hinnalla - voit valita toisenkin!" Niinpä lähdin kaupasta kaksi pukettia mukanani.

Kahvilassa istuin ihmisiä tarkkaillen. Hampurilaispaikasta ostin evästä kotimatkalle, ja sain kivan silmäniskun söpöltä kassapojalta (kai 18v). Tulin hyvälle mielelle!

Kelloa muistin siirtää kesää kohti. Nyt siis menemme kiihtyvällä vauhdilla ensin pääsiäiseen, sitten vappuun ja sitten koulujen loppumiseen.

Kustantajalta tuli tieto, että kirjani kustantaminen on vieläkin avoinna oleva asia. Toivoni alkaa hiipua, mutta tulevat päivät tuovat vastauksen. Olisi se suuri kiitosaihe, jos asiasta tulisi valmista. Ja sitä suurempi, jos se hyväksytään. Itselleni se on joka tapauksessa kasvunpaikka, kävi kuinka kävi.

Nyt alkavat kirkonmenot. Lähden kävelemään kirkkoon. Matkaa on vain 200 metriä. Pääsen ehtoolliselle, kokemaan syntien anteeksiannon. Sitä kaipaan.

Siunausta päivääsi.

jk. Kirkkokahveilla sain miellyttävän keskusteluhetken aiemmin minulle vieraan ihmisen kanssa. Jumalan hyvyyttä ja armoa kaikki tyynni.