28.02.2009 - Lauantaina tavallisia töitä

Pakkasta, kirkasta, pilvistä, tuulahtelee

Kävellessäni eilen kaupungista uimaan, alkoi mielessäni soida:
EI SIIS ALLA KIUSAUSTEN
EPÄILLÄ NYT TARVITSE
EIKÄ TIELLÄ HUOKAUSTEN
EPÄTOIVO VALLITSE
KUN ON TÄYSI SOVITUS
SIELUN TURVA, PELASTUS.

Kotona selailin virsikirjaa ja etsin virttä, ja löytyihän se, 301, neljäs säe. Virsi alkaa sanoilla KIRKASTA, OI KRISTUS, MEILLE, RISTINUHRI GOLGATAN...

Pitkin yötä kävin hereillä ja etsin lohdutusta tuosta sanasta. Virret ovat vahvasti Pyhän Hengen työtä. Olen sen ennenkin huomannut. Kun niitä on jo lapsena kuullut, ne ovat hyvin syvällä, ja nousevat esiin tarvittaessa.

Toinenkin sana puhutteli eilen. "Minun armossani on teille kylliksi, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." Armon opettelua nämä päivät ovat.

Tänään ryhdistäydyin, ja lyhensin parit farkkujen lahkeet, joka on ollut mielessä kauan. Samalla kanniskelin pöytiä eri huoneisiin. Tero hakee kellarista lähipäivinä isot pelakuuni sisälle. Alan kasvattaa niitä kesää varten ulos. Joka keväinen puuha, vaihtelevalla menestyksellä. Jo 12 vuotta minulla on ollut samoja pelakuita, sillä kellarimme on sopivan viileä kukkien talvehtia.

Vähitellen valmistaudun henkisesti ja fyysisestikin muuttoon tästä kodista. Se tapahtuu lähivuosina, ei ainakaan vuoteen vielä kuitenkaan. Samalla käyn läpi kaikenlaista luopumisprosessia. Se on tai olisi välttämätön jokaiselle.

Puutkin pudottavat lehtensä joka syksy. Minulle oli yllättävä tieto lukiessani kuolemasta, että vanhuudessa ihmisen elimistö lakkaa lopulta ottamasta ravintoa vastaan. Se ikään kuin vaipuu lepoon. Nykyisin aika harvoin ihmiset kuolevat vanhuuteen, nukkuvat pois. Kuolema on suljettu ulkopuolelle ajatuksistamme. Kuitenkin ainoa varma asia elämässämme on, että jokainen kuolee ajallisesti.

Jahka viimeiset rieskat paistuvat, lähden sairaalaan Arin luo. Olen ollut siellä viime aikoina paljon. Ari on ollut virkeä ja hyväntuulinen, tapansa mukaan.

Tänä iltana katsomme ainakin Cafe`Raamatun, joka tulee 19.30 seiskalta. Leif Nummela haastattelee Yrjö Niemeä. Tämä tekee vankilatyötä Venäjällä nykyään. Sikälikin hän on tärkeä persoona meille, että hän kävi kotonamme, kun Jyrki ja Petri olivat pieniä eli noin 20v sitten. Yrjö kävi rukoilemassa Arin puolesta. Samalla hän siunasi pojat ja rukoili, että Jumala tekee näistä Jumalan miehiä. Uskon, että Jumala kuuli nuo rukoukset, ja vastaukset alkavat ajan myötä tulla julki.

Olen menossa kaasoksi elokuussa, ja Yrjö Niemi toimii siellä vihkijänä! Niin että ei ne vaan nuoret neidot pääse kaasoksi :) Odotan kovasti tuota tilaisuutta.

Uuni kutsuu, päiväkin on jo pitkällä.

Siunaus viikonloppuusi!