22.02.2009 - Pysy hengellisesti sitkeänä

Vähän pakkasta, lunta alkoi sataa, valoisaa mutta samalla hämärä aamupäivä

Toivon ehtiväni kirjoittaa vielä teille, Arvoisat Lukijani. Heräsin ennen kuutta, mutta pian on kirkkoon menon aika. Olen lukenut ja siten tankannut itseäni Jumalan sanalla, hartauskirjojen viisauksilla ja kirjoittamalla. On Jumalan armoa ja Jumalan teko, että olen niin tehnyt, pelastusta eivät tuo omat tekoni vaan Jumalan armo, Jeesus Kristus.

Jumala on hyvä. Se on tärkeä lähtökohta kaikessa. Vihollinen valehtelee meille, mutta älkäämme uskoko sen puheita, sillä se puhuu omiaan, kun ei muuta voi.

Uskovan voima on Jumalan Sanassa. Jeesus sanoi, että Hän on sana. Kun luemme Raamattua, luemme Jeesusta. Sen takia jos olet kristitty, tiedä, että voit pysyä hengissä vain syömällä Sanaa.

Iloitsen Jumalan monista rohkaisuista näinä päivinä. Samalla haluan rohkaista sinuakin, joka lukiessasi kirjoituksiani rukoilet puolestamme: työ on yhteinen. Se, mitä meidän elämässämme tulee tapahtumaan tai on tapahtunut, ei ole minun ansiotani.

Luin eilen Wurmbrandin kirjaa Arille, kun olin koko illan hänen luonaan. Meillä oli oikein rattoisaa, kun löhösin Arin vieressä ja luin hänelle tai katsoimme cafe Raaamatun seiskateeveestä.

W. kirjoittaa, mitä on olla kristitty, joka on kuollut itselleen ja elää Jumalalle. Hän opettaa asiaa konkreettisesti eräälle miehelle, ja lähettää tämän hautausmaalle. Miehen pitää mennä jokaisen haudan luo, ja haukkua ja moitti sitä, joka on haudattu kuhunkin hautaan. Sen jälkeen hän lähettää miehen kehumaan vainajia. Kun tämä on tehty, W. kysyy: "No, loukkaantuivatko vainajat, kun haukuit heitä?" "No eivät", mies vastasi. "Mitäs tykkäsivät, kun kehuit heitä?" W. jatkaa. "Eivät ne mitään siitä välittäneet", mies toteaa.

Jos olemme itsellemme kuolleet ja elämme Jumalalle, emme sano itse tehneemme mitään hyvää tai pahaa, vaan kaikki on Kristuksen ansiota. Hän on kantanut ristille pahat tekomme ja me saamme uskoa ne anteeksi ja iloita pelastuksesta. Jos olemme hyvää tehneet, sekin on Hänen ansiotaan.

Raamattu puhuu palvelijasta, jonka tulee sanoa: "Olen tehnyt vain sen, mitä käskit."

Työ on yhteinen. Jos yksi Kristuksen ruumiin jäsen kärsii, kaikki kärsivät sen kanssa. Jos yksi saa kunniaa, kaikki saavat. Jos yhdellä menee huonosti, toiset rukoilevat ja lohduttavat ja rohkaisevat. Kun joku voi hyvin, muut iloitsevat yhdessä hänen kanssaan.

Jumalalla on jokaiselle oma tehtävänsä, johon hän antaa voiman. Jonkun tehtävä voi olla mitättömän tuntuinen. Viedä viesti toiselle. Toiselle taas on annettu tehtävä hoitaa asia loppuun.

Minun tehtäväni on kirjoittaa siitä, mitä Jumala tekee, ja olla uskollinen niissä asioissa, jotka minulle on annettu. Hän rohkaisee ja antaa voiman siihen minulle. Mutta rakkaat uskovat ystävät ja sukulaiset: sinut on kenties kutsuttu rukoilemaan minun puolestani. Ilman rukouksiasi en ehkä voi tehdä sitä tehtävää, joka minulle on annettu.

Meidän tehtävämme ei ole valikoida tehtäviä itsellemme, Jumala antaa kullekin sopivan. Me saamme vain sanoa: tapahtukoon sinun tahtosi Jumala.
Jos meillä onkin paljon ahdistusta, lohdutuskin on annettu. Jumala ei jätä kesken kättensä työtä vaan vie sen siunattuun päätökseen. Sen takia saamme iloita Herrassa jo nyt.

Tänä aamuna sain katsella Jeesuksen kasvoja, kun rukoilin. Ne olivat laupiaat ja täynnä anteeksiantamusta, ennen kuin ehdin edes pyytää anteeksi. Voin vain itkeä ilosta. Wurmbrand kirjoitti, että kukaan ei Raamatussa pyytänyt Jeesukselta anteeksi, ei sellaisesta ainakaan kerrota. Syy oli se, että Jeesus oli täynnä anteeksiantoa. Riitti, että ihminen tuli Hänen tykönsä, että uskoi sen verran, että tuli.

Jos olet tuhlaajapoika tai -tyttö, joka olet paossa Isäsi kodista, palaa takaisin kotiin! Hän odottaa sinua ovi avoinna.

Siunauttua lepopäivää sinulle!

jk. Tarkoitukseni oli keittää hernekeitto tässä aamutuimaan, mutta unohdin... No, sen ehtii myöhemminkin. Kirjoittaminen imaisi minut kokonaan.