10.02.2009 - Tiistaina, kuulaan pakkasaamun kirkastuessa

Pakkasta muutama aste, paljon puhdasta lunta

Eilen kävelin hyytävässä tuulessa avannolle. Perillä huomasin, että avaimeni oli jäänyt kotiin. Ketään ei ollut saunalla, kun klo oli 10.50 eli sauna ei ollut vielä lämmin. En suinkaan jäänyt kököttämään viimaan, vaan kapusin kaiteen yli puhvetin puolelle. Olenhan sentään maksuni maksanut laillinen jäsen.

Saunalle tuli lyseon oppilaita liikuntatunnillaan, ja oli lysti seurata ikkunasta, kun he pikaisesti pongahtivat vedessä hädin tuskin kastuen, mutta ilmeisesti henkeään haukkoen.

Siitä tuli mieleeni jotain. Kun uin meressä, keskityn hengittämiseen. Joka vedolla lasken hengitystä, ettei tule paniikinomaista hyperventilaatiota tai muuta sellaista. Silloin vedessä ei tunnu kylmältä, ei ole tarvetta syöksyä tukka suorana pukuhuoneeseen.

Sama on ihmisen tilanne vaikeana hetkenä. Jos silloin ajattelee, miten vaikeaa ja rasittavaa kaikki on, tulee epätoivo. Jos sen sijaan katsoo Jeesukseen, kuten Pietari kuuluisalla kävelyllään veden päällä, pysyy pinnalla.

Kyse on siis asenteesta. Siitä, mihin katseemme kohdistamme, mistä saamme voimamme.

Kun luin Billy Grahamin evankelioimismatkoista, sain sakot kirjan pitkästä lainasta. Tuo mies on tehnyt niin mahdottomasti Herran työtä, etten ehtinyt kuukaudessa lukea niistä. Graham tekee työtään Herran voimassa, eli työtä tekee siis Herra eikä Graham. Mies kulkee Herran askelissa.

Kenen askelissa sinä ja minä kuljemme? Jos keskitymme itseemme, tulos on laihahko ja taivaasta katsottuna saamme palkkamme maan päällä. Jos katseemme keskittyy Jeesukseen, Hän on se, joka työn tekee, jolle tulee kunnia siitä, mitä teemme. Uskova saa palkkansa taivaassa työstä, joka on Herralle tehty.

Olen pohtinut, miksi vastaus kustantajalta tuntuu kestävän niin kauan. Nolo myöntää, mutta totuus itsestä on karvas kohdata.

Minähän rukoilin, kun tein kirjaa ja sain sen valmiiksi, että annan sen Herralle, se on siis hänen. Miksi ollenkaan siis hötkyilen, miten sen käy? Olenhan antanut sen Herralle! Eikö siis ole hänen asiansa, julkaistaanko sitä vai ei, ja jos, niin koska. Voi, miten keskeneräinen olen, hidas oppimaan ja ahkera saamaan laiskanläksyjä!

Tämän päivän tekstit puhuttelevat jälleen. Gossnerin Aarrearkkusessa on lohduttava ajatus:
"Kaikella on aikansa, kuivuutta ja pitkää poutaa seura ehdottomasti viimein sade, yötä täytyy päivän seurata." Oi, miten lohduttavaa, eikö vaan!

Margaret Bottome puolestaan Cowmanin Virtoja erämaassa -kirjassa muistuttaa:
"On aikoja, jolloin hiljaa paikallaan pysyminen vaatii arvaamattomasti enemmän voimaa kuin toimiminen. Mielenmaltti on usein voiman korkeinta ilmaisua. Kaikkein häikäilemättömimpiin ja kuolettavimpiin syytteisiin Jeesus vastasi täydellisellä äänettömyydellä."

Niin, on helpompi TEHDÄ Herralle jotain, kun istua hänen jalkojensa juuressa kuin Maria. Enimmäkseen löydän itseni Martan asemasta.

Nyt on kaunis talvi joka puolella Suomea, jopa Helsingissä Terhi kertoi olevan paljon lunta ja sää on ihanan talvinen. Chambers sanoo päivän tekstissään(Parhaani Hänelle):
"Jos olemme Jumalan lapsia, niin meillä on luomakunnassa ääretön aarre. Jokaisessa tuulenpuuskassa, vuoden jokaisena päivänä ja yönä, taivaan kaikissa ilmiöissä, maan kaikessa kukkeudessa ja kuihtumisessa on Jumaaln todellista tulemista luoksemme, jos vain huomaisimme sen."

Miten totta tuokin sana on! Luomakuntakin julistaa Jumalan, Luojansa kunniaa ja tekoja. Emmekö sitten me. Kunpa muistaisin tuon tänäänkin, kun kahlaan töihin lumessa(pyörätiet on varmasti jo aurattu tänään).

Kävin Arin luona eilen, ja hän voi keskimääräisesti. Jälleen on seesteinen vaihe, ja saamme huokaista. Jo seuraavassa hetkessä voi myrsky nousta, mutta sekin on sitten Jumalan myrsky.

"Eilinen on mennyt, huomisesta emme tiedä, mutta tänään auttaa Herra."

Hän tietää myös sen uskovan perheen, jossa surraan nuorta äitiä, joka menehtyi äkillisesti umpisuolen puhkeamiseen. Kun Jumalan aika tulee, hän kutsuu omansa pois. Silloin soi kiitoslaulu taivaassa, mutta suru jää pitkäksi aikaa asumaan omaisten sydämeen kaipuuna ja ikävänä. Herra lohduttakoon tuota perhettä!