30.01.2009 - Viikonloppu!

Hiukan pakkasta, lunta on vieläkin. Kissan, oravan, lintujen ja jäniksen jälkiä takapihalla.

Menemme huomenna kälyä onnittelemaan, joten hänelle onnittelut, jos satut lukemaan tätä!

Tälle päivälle kaksi puhuttelevaa ajatusta. Ensin Cowmanin Virtoja erämaassa -kirjasta:
"Kaste ei koskaan laskeudu helteisellä tai tuulisella säällä. Lämpötilan on laskettava ja tuulen laannuttava, ilman on oltava viileätä ja tyyntä - ehdottomasti tyyntä - ennen kuin se voi tuottaa näkymättömiä kastepisaroita kasviston lehdille, kukille, ruoholle. Samoin Jumalan armo ei laskeudu sieluun, ennen kuin se on täydellisesti hiljentynyt." TRI PARDINGTON.

Tuon tekstin kautta ymmärsin, miksi minun on täytynyt olla tällä viikolla aloillani. Jumalalla on ollut asiaa.

Toinen tekstin pätkä Chambersin Parhaani Hänelle -kirjasta:
"Älä koskaan kysy neuvoa muilta asioihin, joihin Jumala vaatii ratkaisua Hänen edessään sinulta. Jos neuvoa kysyt, joudut jotenkin varmasti saatanan seuraan. `Minä en heti alun pitäenkään kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä.` Gal 1:16."

Tuo sana on totta ja oikein. Joudun vihollisen ansaan, jos en luota Jumalaan. Sain Raamatusta tähän kohdan aamulla. Olin lukenut jo luvun Jes 44, mutta aloin lukea sitä uudestaan, vähän kuin vahingossa. Yhtäkkiä jae 8 pysäytti minut, sillä se tuli minulle:
"Älkää vavisko älkääkä pelätkö. Enkö minä aikoja sitten antanut sinun kuulla ja sinulle ilmoittanut, ja te olette minun todistajani: Onko muuta Jumalaa kuin minä? Ei ole muuta turvakalliota, minä en ketään tunne."

Jesajan kohta vakuuttaa kaikkea tuota, mitä nuo aiemmat päivän tekstit jo olivat puhuneet: Ole hiljaa Herran edessä. Kuuntele häntä. Älä kysele ihmisten mielipiteitä, jos Jumala on puhunut sinulle. Usko ja luota ainoastaan Jumalaan. Ei ole ketään muuta, keneen voit turvata.

Olen ollut vähän huonovointinen tänään. Itse asiassa en tiedä, mistä on kysymys. Jumala on tekemässä jotain, mitä en vielä ymmärrä. Ehkä se liittyy siihen, että olen luovuttanut itseni ja Arin Jumalalle: "Tapahtukoon sinun tahtosi ja lisää minulle uskoa, Jumala!" Mitä enemmän olen tehnyt luovutusta, sitä heikkouskoisemmaksi tunnen itseni.

Kävin Arin luona eilen ja tänä iltana. Nostin Arin pyörätuoliin 1,5 tunniksi, että hänen keuhkonsa saisivat tuuletusta 30 päivän sängyssä makaamisen jälkeen. Ja kyllä ne saivatkin!

Heikkohermoisempi olisi sännännyt tiehensä. Hoitajat ovat tottuneet kuitenkin kaikenlaisiin ääniin Arin huoneesta, joten he eivät tulleet kyselemään, miksi täällä moottorisahaa käytetään. Tai muuta kovaäänistä vekotinta. Ari se vain yski ja teki töitä saadakseen keuhkojaan puhtaaksi.

Ja minä olin imun kanssa terävänä. Katsoimme seiskateeveetä, Ari tuolissaan, minä Arin sängyllä sudokua tehden. Pomppasin aina imuun kiinni, kun Ari alkoi yskiä. Enkä tietenkään koko aikaa tehnyt sudokua. Rukoilimme ja juttelimme. Ari oli virkeämpi kuin pitkään aikaan. Crp on nyt 16, viimeksi se oli 38. Saisi laskea alle kymmeneen niin olisi hyvä. Maanantaihin antibioottia vielä ja taas uusi verikoe.

Lähiaikoina saan tietää kirjastanikin, kustantaako se pulju sen, jonne olen sen lähettänyt. Olen rukoillut ja siunannut niitä ihmisiä siellä, että asiassa tapahtuisi Jumalan tahto.

On siis monta rautaa tulessa niin sanotusti. Täytyy pohtia, minne kirjan lähetän, jos ei se mene tuolla läpi, mutta mietin sitä sitten vasta. "Asia on Hänen edessään, odota häntä", sanotaan Jobin kirjassa. Olkoon siellä Jumalan edessä, niin on hyvä.

Olen miettinyt viikon aikana, että aina kun jätän Arin Jumalalle, saan rauhan ja levon. Kun alan murehtia häntä, tulen rauhattomaksi ja levottomaksi. On tämä elämä aika merkillistä. Kun vain voisi levätä huoleti Isän hoidossa, ei olisi mitään hätää. Mutta se on ihmiselle vaikeaa. Koko elämän kestävä koulu!

Tuntuu, että elämä on jälleen kerran hyvin jännittävässä mallissa. En tiedä, mitä odotan, mutta odotan jotain tapahtuvaksi. Tulevat päivän näyttävät, mistä on kyse. Siihen asti ja sen jälkeenkin Herra on luvannut auttaa, kantaa ja pelastaa. Ollaan sen tähden joka hetki turvallisella mielellä.

Hyvää viikonloppua, arvoisa lukijani!

jk. Oman perheen jäsenet eivät lue sivujani: tiedän sen siitä, että Tero, jota neuvoin laittamaan koneelle kirjat, jotka hän on lukenut, ei tiedä, että minä teen niin. Hän nimittäin sanoi eräänä päivänä: "Sun kantsis, äiti, kans varmaan laittaa johonkin ylös kirjat, mitä sä luet :)"