19.01.2009 - Ihana maanantai!

Pari pakkasastetta, lumisadetta eikä siis aurinkoa tänään.

Kiitos Jumalalle, mutta olipa ihana maanantai. Menin ensimmäistä päivää töihin tänä vuonna. Lapset olivat innoissaan ja onnellisia, kun näkivät minut! Minustakin oli mukava nähdä "lapsiani". Tuntui kaikin puolin oikein mahtavalle. Yksi tyttönen heittäytyi koiraksi, joka palvoi minua, kunnes kielsin konttailun märässä lumessa.

Työkaverit olivat myös tyytyväisiä. Koin, että paitsi että itse sain levätä, minut oli siirretty hetkeksi pois niistä kuvioista muistakin syistä. Jumala on ihmeellinen: hän tekee työtään monella rintamalla. Turhaan luulen olevani mahdottoman korvaamaton: joskus paras paikka on pysyä pois tieltä. Se on vapauttava kokemus, kun sen tajuaa!

Vitsikin kertoo samaa. `Mies sanoi toiselle: "Olen kulkenut elämäni Herran tiellä", johon toinen vastasi: "Eikö sitten ole aika jo väistyä sivuun?"`

Rukousvastauksenkin sain. Enkä mitään pientä! Sauvailin ennen töihin menoa Hietasaareen ja tein siellä pienen lenkin, kunnes porhalsin pukuhuoneeseen ja avantoon. Paluumatkalla muutaman sadan metrin päässä sieltä huomasin maassa jotain tuttua: omat työpaikkani avaimet! Apua, kuinka ne siinä lojuivat!

Olin laittanut taskuuni koti- ja työavaimet, ja vetoketju oli jäänyt auki. Kun sitten rivakasti heiluttelin käsiäni, työavain oli tipahtanut. Onneksi perässä oli värikäs lenkki, joten erotin sen maasta, vaikka lunta satoikin. Kiitos Jumalalle!

Olisi ollut paniikkitilanne, jos avaimet olisivat hävinneet! Ja että satuin ne itse huomata vielä, sekin on ihme. Joku olisi voinut viedä ne vaikkapa avantosaunan seinälle, ja olisi kestänyt ennen kuin olisin ne löytänyt.

Näin Jumala varjeli minua hermoilulta ja avainten häviämiseltä. Olen todella kiitollinen Jumalalle, eikä ole pahitteeksi, vaikka sinäkin lukiessasi tätä kiität Jumalaa, joka varjelee, hoitaa ja auttaa monin tavoin jokaista meitä, jotka tahdomme kulkea johdatuksessa!

Sauvaillessani töistä sairaalaan, mielessäni oli psalmi 30, ja ajattelin, kuinka kiitollinen olenkaan Jumalalle jälleen:

Minä ylistän sinua, Herra, että pelastit minut,
etkä sallinut viholliseni iloita minusta.
Herra, minun Jumalani, sinua huusin avuksi,
ja sinä paransit minut.
Herra sinä nostit minun sieluni tuonelasta(sieltä kellarista)
sinä herätit minut hautaan vaipuvien joukosta
Veisatkaa kiitosta Herralle,
te hänen hurskaansa,
ylistäkää hänen pyhää nimeänsä.
Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa
eliniän hänen armonsa,
Illalla on itku vieraana,
mutta aamulla ilo...
Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi,
riisuit yltäni surupukuni
ja vyötit minut riemulla,
että minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta
eikä vaikenisi.
Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän
iankaikkisesti.

Olen saanut usein laulaa tuota kiitospsalmia Jumalalle, kuten myös psalmeja 142 ja 143, joiden sävy on ihan toinen. Mutta tänään en laula niitä!

Arin luonakin oli hyvä reissu. Ari oli rukoillut puolestani tänään(kin) ja olen kiitollinen hänelle siitä. Minulla on tosi hyvä mieli, kun Ari voi suhteellisen hyvin ja on iloinen. Ja sama tuntuu olevan toisin päin! On siis kiitoksen päivä.