11.01.2009 - Ajatuksia

Lähes nollakeli jälleen, lunta on, liukasta ja lössöä

Nuutin päivä lähestyy, jouluvalot täytyy sammutella. Onneksi aurinko esittäytyy enenevässä määrin, sikäli kuin taivas ei ole pilvessä.

Kuuntelin Eero Junkkaalan selitystä Raamatun punainen lanka -kirjassa. Hän puhui Jeesuksen paluun odottamisesta. Hän sanoi, että jo Eeva odotti, että hän saa lapsen, joka on Pelastaja, jonka Jumala lupasi, koska syntiinlankeemus oli tapahtunut.

Sen jälkeen jokainen sukupolvi on odottanut: "Pian Hän tulee! Ihan kohta!"
Junkkaala selitti, että on oikein odottaa, sillä emme tiedä aikaa. Toisaalta Raamatussa sanotaan, että ihan pian, mutta toisaalta, että tietyt asiat täytyy tapahtua, ennen kuin Jeesus voi palata. Eli:
- ensin pitää tapahtua tiettyjä asioita
- toisaalta Jeesus tulee pian, ihan minä hetkenä tahansa.

On oltava valmis koko ajan kohtaamaan Jumalansa, on valvottava ja odotettava.

Tein oivalluksen: Arin ja minun elämä on juuri tuollaista. Olemme saaneet Jumalalta näyn, tehtävän, vision - miten sen nyt voisi parhaiten ilmaista. Uskomme, että meillä on tehtävä Jumalalta. Uskon, että tiettyjä asioita täytyy tapahtua elämässämme.

Toisaalta jatkuvasti olemme siinä tilanteessa, että Arin henki tuntuu olevan löysällä. Tänäänkin, kun olin hänen luonaan, hän yski muutaman kerran niin, että mietin, vieläkö hän saa henkeä. Välillä näyttää, että hän voi ihan mukavasti.

Emme tiedä, mitä yhteiseen tehtäväämme tarkalleen kuuluu. Jos se, mitä Herran suunnitelmissa on ollut varallemme, on loppuun saatettu, yhteinen elämämme päättyy. Minä voin kuolla siinä missä Arikin; emme tiedä päiviemme määrää. Voi olla, että paljon on vielä kesken, ja Herran paluu viipyy kohdallamme. Koska emme tiedä, meidän tulee valvoa ja rukoilla. Itse asiassa en osaa kuvitella seesteistä elämää.

x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x x

Itsetunto on mielenkiintoinen asia. Saatamme sanoa, että jollakin on hyvä itsetunto. Mielipiteeni on, että itsetunnossa on monia osa-alueita. Jos joku hallitsee jotain alueita hyvin, se ei tarkoita, että hän hallitsisi kaikkea. Voi olla hyvä itsetunto jossain, mutta heikko jonkin muun asian suhteen. Jokaisella on taatusti oma Akilleen kantapäänsä.

Minulta kysellään välillä tosi vaikeita. En osaa vastata. Joskus minua laitetaan suorastaan seinää vasten. Joku on neuvonut, että jos Raamatusta ei ymmärrä jotain, saa nostaa hattua, ja mennä ohi. Minun ei tarvitse tietää kaikkea, enkä voikaan. En tahdo myöskään esittää kaikkitietävää.

En ole ensinkään pohtija tai väittelijä, mitä tulee vaikkapa hengellisiin asioihin. Minusta ei ole rakentavaa vääntää säilää sellaisista. Oleellista on mielestäni suhtautua syntiin vakavasti, ja etsiä Jeesusta Jumalan Sanasta. Oppikysymyksiin en osaa vastata, enkä jaksa vaivata päätäni asioilla, joita en ymmärrä tarpeeksi, ja jotka eivät suoranaisesti kosketa minua.

Kuitenkin on asioita, joita pohdin ja mietiskelen kovasti. Niihin kuuluvat ihmissuhdeasiat. Kaivan syvälle asioissa, jotka koskevat vaikkapa jonkun lapsen hyvinvointia. Yökaudet vatkaan ja mietin. En voi sille mitään. Miten paljon helpommalla pääsisin, jos eläisin kevyemmin ihmissuhdeasioihin nähden tai suhteessa työhöni. Olen ylivastuullinen.

Vielä joitakin aikoja sitten mietin, pitäisikö minun ryhtyä opettajaksi. Mutta ei: erityisopetus olisi enemmän minun alaani. Kuitenkaan voimani eivät riittäisi siihen. Nytkään ne eivät riitä, sillä samaistun liikaa avuntarvitsijoihin.

Näin junassa pari päivää sitten pariskunnan. Miehellä oli varmaan keuhkosyöpä tai vastaavaa. Hän ei voinut puhua, haisi tupakalle ja yski kuolettavasti välillä. Tunsin syvää myötätuntoa häntä kohtaan. Mietin, onko sairaita todella paljon, vai näenkö minä vain heidät kaikki?

Rukoilin tuon miehen puolesta itsekseni, vaihdoin pari hymyä hänen kanssaan. Vaimoon en saanut katsekontaktia. Hän käyttäytyi muina miehinä kuten minäkin tuollaisessa tilanteessa: kuin tämä olisi ihan tavallista. Ja sitähän se heille oli. Ulkopuolisia säästääkseen täytyy vielä olla tavallista rennompaa rouvaa.

Joulun paikkeilla pyysin lukijaa rukoilemaan mahdollisen uuden kirjan puolesta. Kiitos, jos sen teit! Ei ole vielä sytyttänyt. Ilmeisesti edellisen kirjan jälkeinen väsymys on vasta nyt purkautumassa. Kestää kenties kauankin, ennen kuin pääsen uuden kirjan kimppuun, jos koskaan. Odotan tietoja lähiviikkoina tai kuukausina Rohkaisen sinua -kirjastani. Se on työnimi kirjalleni, joka on ollut nyt kustantajalla vähän yli kaksi kuukautta.

En voi kirjoittaa, ellei minulle anneta aihetta, voimia, aikaa ja intoa. En kadehti taiteilijoita tai kirjailijoita. Mikä paine, mikä henkinen katastrofi heidän on käytävä, ja toisaalta, mikä into, ilo ja riemu, kun voi luoda jotain uutta!

Hyvää alkanutta viikkoa, Arvoisa lukijani! Jumala siunatkoon sinua.