16.12.2008 - Eilen kirkasta ja aurinkoa jopa, tänään taas pilveilee

Lähes nollakeli, liukasta

Eilinen tekstini oli tosi synkkä, mutta päivä oli kuitenkin ihmeellisen ihana! Koin suorastaan elämisen riemua. Kävelin töihin, uimaan ja sairaalaan paluumatkalla. Kirjastossakin tein jälleen löytöjä. Varasin muutaman mukavan filmin joulua ajatellen (Sound of Music ja Rowan Atkinson eli Mr Bean -tyypin jotain toilailuja).

Onnekseni lukaisin illalla päivän tekstin Chamhersin Parhaani Hänelle -kirjasta. Siinä sanotaan mm.
"Kirjailija, joka on sinulle hyödyksi, ei ole se, joka sanoo sinulle jotain sellaista, mitä et ennen tiennyt, vaan se, joka antaa ilmaisumuodon sille totuudelle, joka on pyrkinyt saamaan ilmaisumuodon sinussa."

Juuri noin ajattelen itsekin. On mahtava lukea tekstiä, johon voi täysin yhtyä, vaikka itse ei ikinä olisi kyennyt ilmaisemaan asiaa sanoin. Noin koen usein. Hilja Aaltosen teksti esimerkiksi on jatkuvasti sellaista, vaikka en olekaan hetkeen lukenut hänen kirjojaan. Hänellä on kyky ilmaista asioita.

Toivoisin tietysti itsekin kehittyväni tuollaiseksi, tulevani joskus jopa kirjailijaksi, vaikka se ei olekaan elämäni päämäärä, vaan keino julistaa Jumalan totuuksia.

Lapset leikkivät perjantaina lumella koulussa, ja kolme muksua teki luminallen. He valelivat siihen lapiolla vettä, että se jäätyisi, jos sattuisi pakkanen tulemaan. Yksi poika jopa rukoili Jumalalta pakkasta. Sitten lapset päättivät kastaa nallen. "Yhtäaikaa kaikki, niin se on tehokkaampaa", sanoi samainen poika. "Ei pappikaan yksin kasta, vaan yhdessä Jumalan kanssa."

Minusta tuo oli hieno oivallus! Hän oli ollut juuri serkkunsa ristiäisissä, ja tiesi, ettei kaste ole ihmisen teko. Siinä on Jumala mukana.

Viikonlopun vetelehtiminen teki tehtävänsä. Eilinen aamu oli vielä järkyttävän ärsyttävä, mutta iltaa kohden päivä parani. Kävellessäni olen alkanut rukoilla Isä meidän -rukousta, ja se tuntuu hyvältä. Tein oivalluksen, ja pyydän nyt sinulta, arvoisa lukijani, pientä tukea asiaani.

Nimittäin sain oivalluksen uudesta kirjasta. Tai siis sen aiheesta. Nyt tarvitsen vahvistusta asialle. Pyydän siis rukoilemaan, että jos näkyni kirjasta (nimi ja väliotsikot mielessä, vain sisältö puuttuu, mutta se hoituu kai) on Jumalasta, se vahvistuisi parin viikon aikana. Mutta jos se ei ole Jumalasta, niin se heikkenisi.

Olen jo joitakin aikoja rukoillut, että voisin aloittaa uuden kirjan, mutta tarvitsen näyn, vision, ja innoituksen sekä oikean ajankohdan. Jos se on Herrasta, että kirjoitan vielä, niin se toteutuu, mutta tarkoitukseni ei ole koivet suorana pelkästään odottaa, vaan rukoilla asian toteutumista. On mentävä kohti näkyä, että se voisi toteutua.

Sain hyvin rohkaisevan tekstin erään ystävältä, jossa puhutaan juuri tuosta, että on oltava näky tehtävästä, ja sitten on mentävä sitä kohti. Jumala johdattaa kyllä, kun rukoillen kuljemme.

Nyt on lähdettävä töihin. Huomenna menen sairaalaan kahdelle osastolle laulamaan joulujuhliin 15 eka-tokaluokkalaisen kanssa. Arin osaston juhla samaan aikaan, joten en pääse sinne.

Flunssa yrittelee jälleen, kun on kaikilla tasoilla väsymys, mutta Jumala lupaa sanassaan:
"Herra antaa kansalleen voiman, Herra siunaa kansaansa rauhalla." Ps 29:11.

Siunattua päivää. lukijani!