22.11.2008 - Marraskuun lauantai

Pakkasta, lunta maassa

Kovan viikon lauantai. Viime aikoina olen heräillyt usein öisin, ja unet ovat viestittäneet väsymyksestä. Tänään heräsin kahdelta ja sitten viideltä, enkä enää viitsinyt mennä nukkumaan. Sytytin takkaan ja kynttilöihin tulen, olen lueskellut Raamattua ja leiponut. Ihan vain lyhyen kaavan mukaan. Hain lehden ja siinä oli tänään eräs kirjoitukseni.

Olisi monta jutun juurta mielessäni, mutta en saa aikaiseksi. Ehkä ei ole tarpeenkaan. Hesarissa odottaa eräs juttu, mutta on todennäköistä, ettei se pääse lehteen, sillä siinä on viittaus hengellisiin asioihin. Jutun nimi on Joululahjaidea.

Luin Riikosen kirjan hänen isänsä elämästä, tämän itsemurhasta. Sain jälleen vahvistusta sille, miten tärkeää on käsitellä menneet väärinkäsitykset. Jonkun ihmisen torjuva tai vihainen katse sai Riikosen tuntemaan isän vihaavan häntä. Se vaikutti myös Jumala-suhteeseen. Onneksi Riikonen sai tulla uskoon 18vuotiaana, ja Jumalan Pyhä Henki alkoi eheyttää ja parantaa vammoja.

Hiljattain olin tekemisissä lapsen kanssa, jolle oli tehty vääryyttä. Niinpä lapsikin valehteli kirkkain silmin. Kuitenkin hän viimein tunnusti, että ei asia niin ollutkaan. Kuitenkin hän sanoi vihaavansa lasta, jota ensin syytti aiheetta. Samalla lapsi kertoi monista vääryyksistä, joita on tehty ennemmin hänelle. Onneksi lapsen mieli muuttuu nopeasti, ja pian oltiin taas kavereita riitakumppanin kanssa.

Otin asiasta selvää. Kävi ilmi, että lasta oli todellakin syytetty jo vuosia sitten asioista, joihin hän ei ollut syyllinen. Ei siis ihme, että lapsi valehtelee. Jos aikuinen ei pysy totuudessa, sehän on merkki lapselle, että niin voi tehdä. Eihän häneltä voi vaatia rehellisyyttä, jos hänelle tehdään vääryyttä!

Tulin tosi surulliseksi tuosta tapauksesta, mutta en jätä asiaa siihen. Ihminen, joka on saanut vamman, ylireagoi aina vastaavaan tilanteeseen, kun se tulee eteen, ellei asiaa korjata jotenkin. Katson, mitä voin tehdä.

Itse esimerkiksi raivostun, jos minut säikäytetään. Reagoin aivan liiallisesti. Ehkäpä minut on joskus säikäytetty pienenä, ja sen takia en kestä sellaista tilannetta. Lapsemme tietävätkin asian, eivätkä syyllisty tieten tahtoen säikyttelemään minua. En tiedä, miten tuosta voisi vapautua.

Jaana Pajunen, sairaanhoitaja ja psykoterapeutti, kirjoitti asiaa Helsingin Sanomien mielipidepalstalla viime viikolla. Hän sanoi, että jokaisen pitäisi puuttua, jos näkee lapsella olevan asiat huonosti. Ja että rima pitäisi laskea lasten tasolle aikuisten tasolta, siinä mielessä, että otamme vastuun muidenkin lapsista. Kirjoitus oli tosi hyvä!

Liian paljon on sellaista hyväveli -ajattelua, että esim. kollegan tai kouluteten ihmisen tekemiseen ei voi puuttua. Mieluummin leimataan vanhemmat tai lapset syyllisiksi, kuin sanotaan, että asiantuntija teki virheen. Sillä lailla kai varmistetaan myös omaa selustaa. Jos minä teen virheen, kukaan ei saa puuttua siihen, koska minäkään en puutu muiden virheisiin. Paitsi niiden, jotka ovat ikään kuin alapuolellani, koska heillä ei ehkä ole valtaa, koulutusta tai rahaa niin paljon kuin minulla! Hohhoijaa. Jokin tuon tyylinen ajattelu lienee vallalla. Vai olenkohan ihan väärässä?!

Tänään on runolauantain päivä. Luultavasti olen siellä vain pari tuntia, ja menen sitten Arin luo. Tänään tulee taas Pawsonin lähetys tv 7:lta ja Israelin matkailuohjelma, jotka katsoisimme Arin kanssa mielellään.

Eilen kun menin Arin luo, hän oli kuin eri mies! Huono olo, limaisuus, keuhkokuumeen vaara on taas väistynyt tällä haavaa, ja Ari voi hyvin. Tulin todella iloiseksi. Arikin myönsi, että minun jaksamiseni vaikuttaa hänen kuntoonsa. Olen huomannut, että ollessani oikein väsynyt en kuule enkä näe kunnolla: ei energia riitä kuin koossa pysymiseen. Saati sitten Arilla. Sen takia hän on ollut aika lailla poissa pelistä menneen viikon. Molemmat olemme olleet lujilla.

Tortut paistettu, taidan mennä napsimaan nassuun ainakin yhden ja lähteä sitten kauppaan. Eilen kurvasin kaupan kautta, mutta siellä oli enemmän kuin monta autoa, joten polkaisin kotiin sittenkin. Jospa "kaikki väki nukkuu" vielä, ja mahdun sekaan.

Siunausta päivääsi, arvoisa lukijani!