05.11.2008 - Hieno viikko puolessa välissä

Aurinko nousemassa, tyyntä

Alan olla aika paineissa. Synkkää ja noloa tunnustaa. Ulkoisesti voin vielä käyttäytyä normaalisti, mutta siitä tiedän paineita olevan, kun jännitys siirtyy uniin. Viime yönä kirjoitin ja muuttelin kirjatekstejäni, ja ne alkoivat yhtäkkiä huveta silmistäni.

Olen selkeästi tekijä ja toimija, mutta pikkunäpläys ja -nypläys ei ole minun hommiani. Jatkuva fiilaaminen ei sovi minun äkkinäiselle ja hätäiselle luonteelleni. Tarvitsisin sihteerin. Ari olisi oikein kärsivällinen, jos pystyisi auttamaan. Lapset ovat tulleet enemmän häneen, onneksi, tässä mielessä.

Muistan joskus kauan sitten, kun Arin kanssa kiistelimme jostain asiasta. Minä luovutin alkuunsa, ja sanoin, että okei, olet oikeassa, olkoon niin. Mutta asia ei päättynytkään siihen. Ari jatkoi ja selvitteli aamuun asti aina vaan asiaa. Ari selvitteli, minä heilutin sotakirvestä :( Tästä voimme päätellä, että pinna on eri pituinen jokaisella :)

Olen onnistunut olemaan koko syksyn aika lailla kotosalla, kirjoittanut illat. Tällä viikolla on ollut liikaakin kaikenlaista. Pyhäkoulukokous, MS-juttunurkka eilen ja tänään vielä kirjallisuuspiiri. Viimeksikin olin jälkimmäisessä ihan puolisekapäinen väsymyksestä. Tänään käynee samoin.

Odotan postia kustantajalta. Olen varautunut siihen, että kirja tulee takaisin, vaikka toivon tietysti mahdottomasti, että se hyväksyttäisiin. Jos se hylätään, niin korjailen sitä, otan lisää kopioita ja lähetän toisiin paikkoihin. Ja kuten sanottu, alitajuisesti hermoilen niin, että uni katoaa illasta ja aamusta, ja siihen väliin jää liian vähän nukkumista. Mutta kyllä se tästä, elämä on tällaista.

Viime jutussani mainitsin näkemästäni unesta. Se ei ollut tällainen omia asioita koskeva, jännitystilasta johtuva uni. Sain selityksen unelle. Se oli seuraavanlainen:

Vehnäjauhoja oli astiassa. Huomasin, että siellähän on toukka, niin kuin jauhoissa voi joskus olla. Yhtäkkiä näin, ettei se ollutkaan toukka, vaan jokin musta, intottava otus, jolla oli siivet, mehiläisen tapainen. Se lähti lentoon. Jauhoja torhaistiin, ja sieltä nousi puolisen tusinaa samanlaista, jotka lähtivät lentoon.

Kerron vähän tulkinnastani. Vehnäjauhot edustavat minulle ylellisyyttä: pullajauhoja, ei siis ruista tms. leipäjauhoja, vaan jauhoja, joista tehdään pullat ja kakut. Se, että kyseessä ei ollut toukka, vaan sellainen, joka lähtee lentoon, kertoo siitä, että asia tulee ilmi, näkyviin. Toukka voisi kaivautua, mennä piiloon tai sen voisi piilottaa. Mutta kun se lähtee lentoon, sen näkevät kaikki.

Raamatussa sanotaan: "Eihän ole salattua, mikä ei tule ilmi, eikä kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi ja joudu päivänvaloon. Tarkatkaa siis, miten kuulette. Jolla on, hänelle annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mitä hän luulee omistavansa." Luuk 9:17,18.

Minä uskon, että unien symbolit ovat sellaisia, jotka avautuvat unen näkijälle parhaiten. Tosin joku toinen voi kyetä selittämään unen, mutta se on yhtenevä unen näkijän kanssa. Jumala voi puhua unien kautta, mutta kaikki unet eivät ole Jumalan puhetta.

Jumala vahvistaa asiat Raamatusta ja usein jonkun toisen tapahtuman tms. kautta.

Minä sain vahvistusta tuolle unelle, ja eräälle toiselle unelle, joka on ystäväni näkemä, mutta liittyy samoihin asioihin. Myös seuraavan todellisen tapahtuman kautta Jumala puhui voimakkaasti minulle, ihan samasta asiasta:

Eräs henkilö oli laittanut kaksi sormustaan pöydälle. Jossain vaiheessa hän huomasi, että toinen sormus oli lattialla, mutta toista ei löytynyt mistään. Hän penkoi läheisen roskiksen.

Henkilö kertoi, että sormus oli arvokas, siinä oli monta timanttia; hänellä oli aitoustodistuskin. Roskikset haettiin vielä jäteastiasta ja pari henkilöä levitti jätteet lattialle, tonki niitä ja löysi sormuksen jätteiden seasta.

Tämä oli Jumalan puhetta minulle. Henkilö itse koki asian niin, ettei pidä kiintyä maalliseen, ja se on ihan oikea tulkinta. Minulle asia "puhui" vielä enemmän: Se vahvisti tuon aiemman Raamatun kohdan ja sen, että jokin arvokkaana pidetty onkin yhtäkkiä jätteiden seassa. Ja kääntäen: jätekasasta voi löytyä jotain todella arvokasta.

Kukin lukija voi tutkia ja miettiä näitä asioita, ja tehdä omia päätelmiään. Jumala voi puhua myös sinulle jotain tämän kautta, Minulle tämä on ollut väkevää puhetta, varoitusta ja kehotusta. Jumala on Pyhä Jumala, eikä hän salli itseään pilkattavan. Rangaistus voi tulla pitkienkin aikojen päästä.

Raamatussa kerrotaan, että jos ihminen ei saa heti rangaistusta teoistaan, hän luulee, ettei Jumala näe ja tekee lisää syntiä. Mutta Jumala odottaa ja on kärsivällinen, sillä hän odottaa, että syntinen kääntyy ja tekee parannuksen, eli muuttaa mielensä ja asenteensa syntiä kohtaan. Ellei niin käy, rangaistus tulee varmasti. Joka asialla on seurauksensa.

Viime sunnuntain saarnamies seuroissa kertoi, että joku on ehdottanut, että rangaistus-sana poistettaisiin kokonaan lakikirjasta. No, tuollaista on nähtävissä jo nyt. Edelleen netissä on toiseksi viimeisen koulusurmaajan "uskontunnustus" nähtävillä; kukaan ei ole katsonut tarpeelliseksi poistaa sitä. Mitään eikä ketään saisi sanoa väärintekijäksi saati synniksi tai syntiseksi, vaan kaikki pitäisi suvaita.

Siitä on seurauksena, että kukin tekee mitä lystää. Voi tappaa toisen, jos tuntuu siltä, että niin pitää tehdä. Täytyy suvaita kaikkea. Tulevaisuus siis näyttää toivottomalta, mitä maailman menoon tulee.

Mutta Raamattu sanoo, että kun nämä alkavat tapahtua, nostakaa päänne, siltä teidän vapautuksenne on lähellä. Se tarkoittaa, että ne jotka uskovat, saavat nostaa päänsä. Saamme katsoa Jeesukseen kävellessämme aallokossa, myrskyn keskellä. Veneessä oleviin opetuslapsiin katsominen on turhaa, sillä he ovat samanlaisia syntisiä kuin minä ja sinä. Vain Jeesus voi auttaa, vain hänessä on lepo, rauha ja syntien anteeksiantamus.

Siinä on minun iloni, rauhani, voimani ja pelastukseni, että saan nojata kaikessa Jeesuksen täytettyyn työhön minunkin puolestani. Minun ei tarvitse olla täydellinen, kun en ole. Riittää, että minulle kelpaa Jeesus ja tulen hänen tykönsä. Toivottavasti emme kumpikaan kulje hänen ohitseen. Se olisi kohtalokasta.

Siunattua loppuviikkoa. Odotan ilolla tämän päivän pyhäkoulua!