22.10.2008 - Urakan jälkeen

Tuulinen, kuiva sää. Lehdet pudonneet puista enimmäkseen

Heräsin kolmelta ja luulin, että on aamu. Näin painajaista: kirjani teksti oli ihan mitä sattuu. Viimein sain tainnutettua itseni uudestaan, mutta unet pyörivät kirjan ympärillä epämiellyttävään tyyliin. Oloni on nyt sen mukainen.

Tämä aamu on mennyt kuukkelehtiessa. Eli niitä näitä, sitä ja tätä. Kaupassa onnistuin käymään. Juttua en saanut aikaan illan proosailtaan eli kirjailtaan.

Eilen hain pitsat Terolle ja minulle, ja sen jälkeen juhlittiin haravoimalla pihaa.

Tänään pidän töissä pyhäkoulua lapsille. Pidän sitä kolmena päivänä viikossa, niin että mahdollisimman moni pääsee mukaan. Torstaisin otan tokaluokkalaiset, perjantaina ne ekaluokkalaiset, jotka eivät pääse keskiviikkona. Sopivasti kymmenkunta joka kerta. Tosin kertaakaan en ole onnistunut ryhmäjaossa, kuten olen yrittänyt: joka kerta mukaan on livahtanut joku, jonka piti olla eri ryhmässä:( Enkä viitsi millään heittää ulos, jos joku on sinne asti kerinnyt. Saa nähdä, miten tällä viikolla käy!

Aion kertoa Joosefista tänään. Ja katalista veljistä. Kertaus on opintojen äiti itsellenikin, kun kolmeen kertaan puhun suunnilleen samat aiheet. Mutta Raamatun kerronta on mieluista, ja todella jännittävää lapsille. Aina rukoilemme yhdessä Isä meidän ja Herran siunauksen. Ja melkein joka kerta joku ryökäle puristaa vieruskaveria kädestä liian lujaa, kun pidämme lopuksi käsistä toisiamme. Se vissiin kuuluu johonkin Murffin (vai miten se mööffi kirjoitetaan?) lakiin, että niin käy! Ja minä yritän katsoa tiukasti, ettei niin kävisi, ja melkein silmät muljahtaa päästäni. Kolme muljautusta siis viikossa, mutta enköhän minä sen kestä sen ilon tähden, että lapset kuulevat maailman tärkeimmästä asiasta: että on Joku, joka rakastaa jokaista lasta varmasti ja aina.

Oloni on nyt flunssainen ja väsynyt. Kuin ois "lyöty ja hyppäjytetty", kuten Ari tapasi sanoa.

Kävin muuten Arin luona eilen ja siunasimme kirjani, elämäntarinamme yhdessä.

Siunausta keskiviikkoosi, hyvä lukijani!