21.10.2008 - Pöytä puhtaaksi

Syysmyrskyinen sää. Vein lyhdyn autokatokseen tuomaan valoa ohikulkeville

Juuri printtasin Jälkikirjoituksen, Esipuheen ja Kirjoittajasta -esittelyn. Pistin tekstit muovikoteloon ja vien ne tulostettavaksi, jolloin saan samalla niihin sivunumerot. Sitten lähetän nipun kustantajalle, joka on ilmaissut kiinnostuksensa juttujani kohtaan. Sitä en tiedä, miellyttääkö luettava arviolukijoita niin paljon, että kustannusyhtiö ottaa painaakseen jutut kirjaksi. Se jää nähtäväksi. Toivon, että marraskuun aikana kuuluu jotain.

Huomenna on proosakurssin toinen ilta, ja sinne saisi viedä jutun arvioitavaksi. Pakko käyttää tilaisuus hyväkseni eli illalla on kirjoitettava juttu sitä varten. Minulla on vielä lukematta nippu edellisen kerran juttuja, jotka arvioidaan huomenna.

Olin niin poikki toissa iltana, etten meinannut saada unta. Hiippailin lopulta hakemaan pikku nauhurini, ja lörpötin sinne ajatuksiani, jotka vielä liittyivät kirjaan.

Eilen epäilin, että juttuni ovat ihan sekaisin. Voivat ollakin :( Nimittäin olen numeroinut kahteen kertaan kirjoitukseni. Ensin kirjoitin vaan ja numeroin. Sitten pistin jutut aikajärjestykseen eli numeroin uudestaan. Nyt on pino entisiä ja puhtaaksi kirjoitettuja joissa on monia numeroita. Viisaampikin voi erehtyä kasoista, joten saa nähdä. En millään jaksa enkä viitsi enää käydä läpi nippua.

Sivuja kertyi noin 160. Aika näyttää, tuleeko kaikki teksti kirjaan vai jääkö jotain pois. Nyt vain kärsivällisyyttä, että en muuta postilaatikkoon asumaan odottaessani postia, kuten Garfield vai mikä se paksu kissa onkaan.

Tunnustan, että kirjoittaminen on nielaissut minut, niin että monesti olen hätkähtänyt: mitä kello on, olenko myöhässä jostain, olenko unohtanut jotain?

Nyt täytyy keksiä jotain itseäni tasapainottamaan. Eiköhän se hoidu luontevasti: alan siivota tai leipoa. Ne ovat hyviä konsteja päästä ylimääräisestä stressistä. Jonkin verran stressiä pitää aina olla, että selviän tekemään jotain, mikä ei kovin kiinnosta. Kuten siivoaminen tai paikkojen järjestely.

Työkaverit ovat vuoron perään sairaana. Itse olen keikkunut terveenä. Viikko sitten luulin saavani flunssan, mutta kävin meressä ja sinne se kai jäi, kun ei ole sen jälkeen näkynyt.

Menen sairaalan kautta kirjatekeleeni kanssa. Pyydän Aria rukoilemaan kanssani sen puolesta, että se menee oikealle kustantajalle. Sille, jonka kautta kirja tulee niihin käsiin, joille se on tarkoitettu. Niille, jotka tarvitsevat ROHKAISUA. Niille jotka ovat ALAS PAINETTUJA.

Kiitos sinulle, joka olet huokaissut kirjani puolesta! Kiitos, jos vielä huokailet, että Jumala vie asian päätökseen.

Minusta on alkanut tuntuta, että tämän kirjan kirjoittaminen on se tehtävä, jonka me Arin kanssa saimme 23 vuotta sitten. Tai ainakin osa sitä. Nimittäin saimme tehtävän auttaa ALAS PAINETTUJA. Ehkä tämä kirja tavoittaa ne ihmiset, jotka ovat juuri niitä. Sitä rukoilen!

Siunattua tiistaipäivää sinulle, arvoisa lukijani!