05.10.2008 - Tietokone toimii : )

Maassa paksusti kuolleita lehtiä, mutta aurinko yrittää pilkistää. Syreenit vielä vihreitä.

Tulimme illalla kotiin isäni syntymäpäiviltä. Itsehän menin jo torstai-iltana äitiä auttelemaan. Meidän nuoriväki eli kuusi henkeä tuli lauantaipäivällä myös juhlistamaan päivää. Kävimme kahden veljeni luona myös.

Jälleen totesin, että kieli laulaa meidän suvussa. Äiti puhuu kuin "ruuneperi" ja minä seuraan hyvänä kakkosena. Veljieni jutut eivät jää jälkeen vaan kilvan taitamme sanan säilää. Vastaavasti suvussa on niitä, jotka ovat hiljaisempia. Meidänkin perheessä puolet on "puhuvia", toinen puoli sanoo kun on todella asiaa ;)

Jyrki tosiaan pisti koneeni kuntoon jälleen ja olen hyvin kiitollinen hänelle ja myös Jumalalle. Sitä paitsi nyt on koneessani eri käyttöjärjestelmä (varmistin sanan Jyrkiltä ;) ) nyt, joten katsotaan, miten alkaa sujua. Kirjoittaminen käy onneksi vanhalla tyylillä.

Seuraava vaihe kirjani suhteen on korjata virheet eli parannella jutut valmiiksi. Nyt kirjoitan ne kronologisessa järjestyksessä.

Olen lähettänyt neljään kustantamoon parikymmentä sivua tekstiäni. Tuumin, että jos pari niistä palauttaisi juttuni tässä vaiheessa, niin tarvitsisi lähettää valmis nippu vain kahteen. Jos niistä ei kumpikaan halua kustantaa kirjaa, sitten on vielä ainakin kaksi kustantamoa, joihin voin lähettää. Tarkoitan kristillisiä kustantamoja, koska en usko, että maalliset haluavat kustantaa tällaista tekstiä, mitä minä suollan. Itse asiassa kirjani teksti on hyvin saman tapaista kuin ajankohtaissivuni (parhaimmillaan).

Nyt on yksi kustantamo palauttanut nivaskani, mutta olivat selvästi lukeneet tekstin. Palaute oli kannustavaa ja rohkaisevaa; totesivat vain, etteivät voi tässä vaiheessa kustantaa sitä. Toivon, että joku voi!

Ari tulee päivällä kotiin kolmeksi tunniksi. Itselläni on todistuspuheenvuoro viideltä alkavissa seuroissa, 5-10 min. Aion pitää ajasta kiinni. Itseäni ärsyttää suunnattomasti, jos jollekin annetaan puhumisaika, ja tämä ylittää sen reippaasti. Seurakuntakuria kai se on, että pysytään annetuissa raameissa.

Valitettava tosiasia on, että kun joku viimein pääsee irti eli puhumaan, ei puhe lopu ollenkaan. Olen itse juontanut tilaisuuksia ja hikoillut, kun aikataulu ei pidä, ja se on tosi kiusallista. Usein olen myös joutunut rukoilemaan, että puhuja lopettaisi jo, kun asia on loppunut jo aikapäiviä sitten. Toivon ja rukoilen totisesti, ettei kukaan joudu tänään rukoilemaan puolestani tuota asiaa!

Siunattua pyhäpäivää sinulle, lukijani!