15.08.2008 - Perjantaina työviikon jälkeen

Kaunis sää pitkästä aikaa. Ei sada1

Nyt sitten tytär miehineen haki tyttären tavarat ja aamulla lähtevät Helsinkiä ja omaa elämää kohti. Tänään lähtivät vain isommalla autolla ja suuremman omaisuuden kanssa kuin tuossa kuvassa, kun Terhi lähti Skotlantiin.

Haikeaa. Sijaistoimintaa olen harrastanut hullun lailla. Järjestänyt huoneita, poiminut vadelmia ja mustaherukoita. Pyykkiä pessyt. Ja niskat jumissa koko viikon!

Kirjan kirjoituksessa menossa vaikeat vuodet. Elämässämme on tapahtunut paljon asioita, joista olen ollut kiitollinen, mutta näin jälkeen päin ajatellen en osaa sanoa, miten ILOINEN olen ollut. Tai mitä se ilo on?! Kiitollisen mielen tunnistan kyllä.

Elämässäni on ollut paljon suorittamista. Kerta kaikkiaan on ollut työtä niin paljon, etten ole vieläkään siitä toipunut. Ja jotenkin onnistun ajattelemaan silti, että taidan olla aika laiska ihminen. Mitään en tee, mutta väsynyt jaksan silti olla. Hohhoijaa.

Kiitollinen olen ollut kaikesta. Erityisesti Arista ja lapsista. Jokainen heistä on ollut ja on Jumalan lahja minulle. Mutta kun olen saanut jotain ihanaa, olen saanut sen mukana myös paljon rukousaihetta ja tekemistä. Niin on elämä minua kuljettanut.

Tärkeintä on se, että kaikki tämä on ajanut minua Jumalan syliin. Ei ole ketään muuta eikä mitään muuta, missä kukaan ihminen saa lopultakaan lohdun ja syvää iloa muuta kuin Jumalan lähellä. Psalmin kirjoittaja sanoo: "Onneni on olla Jumalaa lähellä." Niin, siinä on suurin onni ja ilo.

Taisin kirjoittaa tällä palstallani, että toivon rukouselämäni elpyvän tänä syksynä. Jotain olen jo hiukan havainnut sen suuntaista. Mutta itse asiassa en ajatellut, että kun tuollaista pyydän, niin pyydän taas lisää vaikeuksia, surua, ongelmia jms sillä eihän ihminen nyt toki rukoile, ellei ole syytä?

Tai tietysti kaikki muut kunnon uskovaiset rukoilevat, mutta minussa on se vika, että vasta synkissä syövereissä onnistun menemään polvilleni. Jumala armossaan on sitten antanut sellaisia aikoja riittämiin.

Olen sellaistakin tainnut rukoilla, että kuten Iisak kylvi ja sai satakertaisen sadon, niin minäkin tahtoisin. On syytä muistaa, että Jumalalla on tapana vastata rukouksiin.

Jumala on onneksi armollinen ja rakastaa minuakin, vaikka olen mikä olen. Juuri nyt olen hyvin väsynyt. On vaikeaa olla ihminen, mutta samalla ihanaa, kun tietää, että Jumala pitää huolen. Hän kantaa omat lapsensa perille asti.

Olisi monia ajatuksia kirjoista, joita olen lukenut, mutta en ehdi enkä jaksa nyt kirjoittaa. Olemme aikeissa saunoa tänään vielä.

Hyvää viikonloppua, hyvät lukijani!