25.07.2008 - Hääpäivän aattoaamuna

Kaunis kesäaamu, aurinko juhlii myös!

Eilen sattui taas ihmeellinen johdatus, jonka unohdin kertoa kirjoittaessani illalla. Olin pyöräilemässä aamusella Tiimariin. Meinasin mennä Asevelikylän kautta, mutta juuri silloin ajoi monta autoa ja olisin joutunut odottamaan varmaan sekunnin, joten päätinkin mennä eri reittiä. Niinpä kiidin Prisman viereistä pyörätietä.

Yhtäkkiä näin Prisman kohdalla toisella puolella tietä viemärisyvennyksessä tien reunassa auton pölykapselin. Tietysti jarru pohjaan, ja katsomaan! Eiköhän se ollut Opelin kapistus, ja niin se pääsi pyörän takatuuppariin.

Kotona tarkistin, ja kyllä vain, se sopi juuri meidän autoon! Hyvin todennäköisesti se on juuri omamme; kulunut samalla lailla kuin entisetkin.

Muistan, kun rukoilin, että pudonnut pölykapseli voisi löytyä - siitä on muutama viikko, kun se oli tipahtanut jonnekin. Epäuskoni joutui taas häpeään, sillä Jumala vastasi rukoukseen! Nyt minulla on lisäksi varakapistus ( maksoi 28e muistaakseni), jos taas jokin niistä lentää vauhdissa mäkeen tai mäen alle.

Pölykapselin löytyminen oli hyvä muistutus siitä, että Jumala kyllä aina kuulee, mutta joskus vastauksen saapuminen kestää. Toisaalta se oli huomautus siitä, että jokaisen askeleemme Jumala johtaa. Itse luulen päättäväni tai ajavani tiettyä reittiä, mutta se onkin Jumala, joka lähettää autosuman, että kierrän toista kautta. Yleensä en koskaan aja pyörällä siitä, mistä eilen ajoin! Autolla ajaessa taas pölykapselia ei olisi ehtinyt huomata. Tapanani ei ole madella ajaessani autolla tai millään muullakaan härvelillä.

Joten kiitos Jumalalle tuosta opetuksesta! Tänään sitten uudet metkut. Tytär tuli illalla puolenyön maissa, ja perheen kanssa juttelimme vielä pari tuntia. Nyt on sitten vähän naula päässä. Keitin puurot ja aamukahvit. Tytär-morsiamen kanssa on ehditty jutella ja toivotin hänelle siunattua viimeistä neiti-päivää: olen onnellinen, että hän on löytänyt sydämensä valitun, kuten minäkin olen jo nuorena.

Tänään siis haemme morsiuspuvun ja illalla hääpaikalle vielä. Vien Arin kansallispuvun sairaalaan. Pitänee sovittaa sitä vielä Arille. Kengät on plankissa.

Kuuntelen Psalmilauluja, jonka serkut ja täti lähettivät Arin syntymäpäivälahjaksi. Tuttuja, ihania virsiä! Päivä on alkanut hyvin.

Kiva, kun luet tätä - ilmeisesti olet mukana hääajatuksissamme! Siunattua päivää myös sinulle, arvoisa lukijani!