15.07.2008 - Vähän ajatuksia

Kesäistä, puolipilvistä, vähän kosteutta jo ilmassa ja ruohikossa varsinkin

En ole viikonlopun jälkeen vielä päässyt täysin omaan olooni. Valvoin kahtena yönä aika lailla Nivalassa ollessani, ja se tuntuu vanhoissa luissa ; )
Sitten oli kirkkoreissu Arin kanssa sunnuntaina.

Ajoin pyhäaamuna kotiin ja kirkkoon saman tien. Ari tuli invataksilla sinne. Kuljettaja kertoi terveisiä hoitajilta, että on ollut limainen aamu. Vai niin, ajattelin, mutta emme peräänny. Kirkko oli täynnä väkeä, kun oli konfirmaatio. Me olimme siellä lähinnä Terhin ja Tatun kuulutuksia kuulemassa. Tosin Ari oli kuunnellut ne jo radiosta sairaalassa ja minä kotona.

Arin kanssa jouduin pari kertaa häipymään eteiseen, kun hän aloitti yskimisen. Mutta palasimme aina takaisin. Kun esirukoukset ja kuulutukset luettiin, Ari nukkui! No, en herättänyt, sillä olihan hän jo kuullut ne.

Ehtoolliselle menimme. Olin etukäteen antanut papille ohjeet Arin suhteen. Arille annetaan pieni leivän pala viiniin kastettuna suoraan suuhun. Reissu meni hyvin. Emme ole olleet "ihmisten ilmoilla" eli vieraiden ihmisten seurassa juurikaan Arin kanssa pitkään aikaan. Sen takia jännitti ihmisten reaktiot. Kaikki meni erittäin hyvin.

Sulhasen perheenkin tapasimme, sillä perheen tytär konfirmoitiin.

Tänään menen tyttären kanssa morsiuspukua sovittamaan. Käyn kukkakaupassa samalla hoitelemassa asioita. Lauantaina meillä on palaveri häähommista ja asianosaiset tulevat paikalle.

Luokkakokous meni erinomaisen hyvin mielestäni. Kirjoitin porukalle runon, jonka oheistan tässä. Se tullee paikalliseen Nivala-lehteen, sillä Kaija, joka on pikkuserkkuni, on Keskipohjanmaa-lehden toimittaja, ja itsekin oli meidän luokalla. Hän tekee jutun tapaamisestamme. Kuvaaja kävi nappaamassa kuvan meistä.

Olin koollekutsujana vastaanottamassa väkeä. Kaikki olivat keski-ikäisiä; ei kukaan ollut alle sen! Pari oli päässyt jo mummuksi. Joillakin oli jo tyhjä pesä lasten lähdettyä. Joku oli pysynyt poikamiehenä. Kolhuja oli elämä tuonut; se tuli rivien välistä ilmi.

Kahvittelimme vanhalla koulullamme, ja menimme syömään Kuutamoon. Siellä oli leppoisaa jutustelua monta tuntia syömisen ohella. Jokainen kertoi jotain elämästään aika avoimesti.

Vaarana tällaisissa kokoontumisissa on se, että useat tuovat esille sen puolen, mitä elämässä on saavuttanut. Sanomatta voi jäädä yksinäisyys, pettymykset ja väärät valinnat tai epäonnistuminen. Sellainen, joka kokee, että elämä on ollut rankkaa, voi tuntea itsensä luuseriksi. Meidän kokoontumisessa tuotiin onneksi esiin myös raskaita asioita. Niitähän on taatusti joka iikalla tässä iässä, jos uskaltaa nähdä totuuden.

Eräs muisteli jotakin luokkatapaamista, jonka jälkeen joku luokkatovereista oli kuollut parin päivän sisällä. Häntä painoi jossain määrin se, oliko kyseessä itsemurha, sillä kenties kyseinen henkilö tunsi itsensä epäonnistuneeksi elämässä. Oli niin tai näin, mutta sellainen vaara näillä tapaamisilla voi olla. Ja todennäköisesti sellainen ei tulekaan mukaan, joka kokee, että elämä on täysin pettänyt.

Itselleni tapaaminen oli virkistävä. Ilta palautti mieleen jokaisen sellaisena kuin olimme 30v sitten koulussa. Naamataulut saivat vähitellen tuttuja piirteitä. Tultiin tutummiksi. Seuraava tapaaminen sovittiinkin viiden vuoden päähän. Silloin voi jo olla ratkaisevia muutoksia monen elämässä. Vanhemmat ovat iäkkäitä nyt jo, ja mummottuminen tuo uusia kuvioita ehkä elämään. Ehkäpä sairauksia ja kuolemaakin kohdataan.

Kirja edistyy pikkuhiljaa. Olen vieläkin innostunut siitä. Erityisen tärkeää on palaute, mitä saan siitä. Voin peilata palautetta vastaan mm. sitä, kenelle kirjoitan, miten asiat tulevat ymmärretyiksi, koskettavatko ne lukijaa jne. Minulla on muutamia esilukijoita vai oikolukijoitako pitäisi sanoa.

Kustantajan rukoileminen ei ole ennen aikaista.

Eilen sain tärkeää postia. Eräs sivuilla käynyt henkilö lähetti Porista sähköpostia sivujani koskien. Helsingistä sain kirjeen, jossa kirjoitukseni Helsingin Sanomissa oli puhutellut ja saanut aikaan toimintaa lukijassa. Kyse oli viimeisimmästä kirjoituksestani, eli lomanvietosta. On lupa olla kotona ja levätä. Kiitos postin lähettäjille! Palaute rohkaisee!

Eilen olimme Arin kanssa ulkona pari tuntia. Tänään menen varmaan vasta illalla sairaalaan. Ari on voinut hyvin nyt ja olen onnellinen siitä. Nyt on poljettava kaupunkiin asioille. Olen kiitollinen Jumalalle, että hän vastasi KAIKKIIN viikonloppua koskeviin rukouksiin täydellisesti!

Hyvää kesäpäivää lukija, sinulle!
jk. Laitankin runon vasta myöhemmin, nyt en ehdi.