Kategoriat: Ajankohtaista
Aamulla vesisadetta, iltapäivällä ei aivan villahousukeli, mutta villatakkikeli kuitenkin
Kesämajani teki pienet tepposet. Sen katto alkoi vuotaa. Sekös olisi estänyt minua juomasta aamukahvejani majassa, ehei. Tosin join pannullisen teetä enkä kahvia tällä kertaa.
Vettä satoi ihan kunnolla. Täytin saavit ja ämpärit kukan kastelua varten, sillä kuiva aika voi taas koittaa. Vaikka ei ole paljon paistellut, kova tuuli kuivattaa myös kukkia yllättävästi.
Jouduin siis viemään varustukseni talon katon alle, kun majan katosta tippui vettä enemmän kuin yksi tippa. Mutta heti kun sää sallii, otan taas nokkaunet majassa. Eilen nimittäin nukahdin keinuun. Pari vilttiä oli päällä, mutta siitä huolimatta oli kylmä. Voi tätä kesää!
Uimassakin kävin eilen aamutuimaan, mutta tänään ei ole huvittanut. On aika synkelö olo, eikä säätila paranna asiaa.
Olen kirjoitellut juttuja kirjaani, ja aika kuluu kuin siivillä siinä hommassa. Kirjoittaessani unohdan kaiken muun ja uusia jutun juuria viriää. Tiedän silti, että olen taas jonkinlaisessa prosessissa, kun muistelen tapahtuneita asioita. Vanhojen asioiden muistelu on raskasta, sanotaan muistaakseni jo Raamatussa. Totta.
Kävin sairaalassa, mutta olin niin uupunut, että olin kuin haamu siellä. Ari vaikutti hyväkuntoiselta. Pyysin hoitajia tutkimaan Arin korvat, kun hän ei kuullut mielestäni mitään, mitä puhuin. Tai sitten hän meni lukkoon, kun näki, missä kunnossa minä olin.
Odotan vain Herran lupausten täyttymistä. Kyllähän ne aikanaan täyttyvät tavalla tai toisella. Huokailen vain, että anna jo pian tapahtua.
Taidan mennä unta houkuttelemaan. On niin pilvistä ja kalseaa tämä keskikestän sääkin. Voimia sinullekin, lukijani, olit sitten työssä tai lomalla!
jk. Tytär kirjoittaa asiaa hääblogissaan; käypäs lukemassa, jos et ole vielä lukenut!