30.06.2008 - Ihan onnellinen päivä

Kesäistä sateen ripsuttelua, paikoin aurinkoista, pilvistä

Lekotellessani äsken takapihalla kehittelemässäni kesäasunnossa, totesin mielessäni olevani onnellinen ihminen. Onnen koostumus - Se on ainakin mielen tasapainoa, rauhaa Jumalan ja ihmisten kanssa, aikaa pysähtyä hetkeksi.

Itse asiassa ulkoiset asiat eivät vaikuta niin paljon, kuin me oletamme. Jollain tasolla voi olla surullinen, mutta silti kokea onnea. Jumalan lahja se on kuitenkin.

Tänään ponkaisin petistä, ja aamutoimien ja lukemisten jälkeen kirjoitin neljä juttua tulevaan kirjaani. Olen edelleen tosi innostunut ja motivoitunut. Yritän hillitä valtavaa intoani, ettei se lopahda kuin sen kuuluisan kanan lento. Minulla on taipumusta mennä täysillä niin lujaa kuin pääsen, ja sitten olen henkiheittona punkassa.

Sukuvika. Äitikin oli veivannut sydänkuntotestissä soutulaitetta, niin että pelkäsivät vekottimen hajoavan (olen kertonut ennenkin, mutta tuo kuvaa erinomaisen hyvin asiaa). Ei uskoisi sydämessä mitään vikaa olevan, mutta totuus on toisenlainen.

Täysillä kiidin ilmeisesti tänäänkin, sillä eräs heppu totesi liikennevaloissa kiilatessani jatkuvasti hänen ohitseen, että malttia liikenteessä tai jotain muuta sukkelaa. Hän tietysti saavutti minut, kun jouduin odottelemaan valojen vaihtumista. No, hätähousu mikä hätähousu. Pidinhän minä lepohetken valojen vaihtumista odottaessani, joten ei pidä tehdä liian äkkinäisiä tulkintoja ; )

Kirjastosta hain varaamani kirjan. Olen oppinut suorastaan rakastamaan kirjastoa! Kumma kyllä uusin Cookson ei imaissut täysillä, sillä olen paneutunut Raamattuun syvällisesti etsiessäni kohtia, jotka sopivat kirjasysteemiini. Keskityn kyllä Cooksoniinkin vielä.

Ensi kertaa merivesi tuntui KESÄLLE. Tuntuu se kylmältä aluksi, mutta kun aikansa räpistelee, niin kyllä se siitä ikään kuin lämpiää. Tällä kertaa pysyttelin vedessä kohtuullisen kauan, mikä tarkoittaa varmaan 10 minuuttia. Bongasin samalla läheisellä laiturille poikasten jättämät tyhjät kaljapullot. Nehän piti hakea sieltä pois vanhenemasta ennen lähtöä.

Jyrki laittoi jokin aika sitten viestin liittyen pullon keräilyinnostukseeni. Kumma onkin, etten ole Laihialla syntynyt! Olen varmaan sisäisesti laihialainen...

Perheen morsian aloitti kesätyöt entsessä paikassaan. Väsyneenä hän kotiutui, mutta "hengattuaan" hetken, kuten hän asian ilmaisi, hän häipyi hehkeänä sulhoa tapaamaan. Häät lähestyvät ja jännitys lisääntyy.

Siitä tulikin mieleeni, että hain kirjastosta laulukirjan, sillä äidit/anopit saavat kunnian laulaa häissä! Olen ymmärtänyt, että hääpari haluaa kuulla loikumistamme päättääkseen suvaitaanko moinen. Laulukin on jo tiedossa. Minun on paras laulaa sitä usein ja hartaasti, jotta välttyisin häissä liikaa tunteilemasta. Pieni nyyhke on paikallaan, mutta itkukonserttia pyrin välttämään.

Arin kanssa olisin mennyt ulos, mutta hän oli hyvin väsynyt. Satuin saapua, kun kesähoitaja laittoi juuri lääkettä tietämättä mihin tarkoitukseen. Selvisi, että lääkäri on määrännyt kipulääkettä, panadolia, kolmesti päivässä. Sen ei pitäisi väsyttää, mutta jostain syystä Ari oli aika rätti. Yleensä hän haluaa aina ulos, mutta nyt ei. Lähdin, että hän pääsee nukkumaan, kun olin lukenut hänelle vähän aikaa ja rukoillut hänen puolestaan.

Pyrin tasapainoon Arin tilanteen suhteen. Kävi niin tai näin, niin tahdon ottaa sen Herran kädestä. Kylläpä Luoja tietää, että meillä on häät tulossa. Kaikki menee omalla painollaan, joten mitäpä turhaan murehtia ennen aikojaan. Hyvässä hoidossa ollaan.

Enpä osaa kuvitella, mikä tilanteeni olisi, jos en voisi luottaa Jumalaan. Toivoton varmasti. Usko antaa myös toivoa.

Sitä samaa hyvää toivon sinullekin, lukijani!