29.06.2008 - Sunnuntai-iltana

Villapaitakeli tuulen takia, muuten kesäisen sateista : )

Olen kehitellyt ihanan kesähuoneen! Takapihallamme on muovikatos, ihan yksinkertainen. Ompelin pohjoisen puolelle takaseinän puutarhaharsosta. Keinu kököttää patjoineen katoksen alla tyynyjen ja peittojen kera. Pöytä ja kukkia myös, totta kai. Äidin virkkaama valkoinen pitsiverho liinana.

Siinä oli suloista lueskella aamusella, kun vettä ropisteli. Villasukat jalassa, villapusero päällä. Kahvia tuli latkittua taas yliannoksia, mutta tuntui kesältä!

Olen miettinyt virtahepoasioita viime päivinä. Joka kodissa on jonkin sortin otus olohuoneessa, keittiössä tai jossain siinä main. Perheen jäsenet yrittävät ohittaa sitä kuka hiipien, kontaten, selkä seinää vasten, että ohitus onnistuu.

Jossain perheessä se on alkoholismi, jossain sairaus tai muu vahva juttu, joka estää perheenjäseniä elämästä vapaasti. Liekö kotia, jossa ei jotain hidastetta olisi?

Toisaalta tuo hidaste tai virtahepo, mikä vain, voi olla siunaukseksi. Tai se kääntyy siunaukseksi ennemmin tai myöhemmin, jos henkilö ottaa sen Jumalan kädestä. Jos kyseistä asiaa ei kykene käsittelemään, se kääntyy ihmistä itseään vastaan, ja vie voimat. Mikäli sen pystyy selvittämään, kohtaamaan, siitä tulee voimavara.

Meillähän se on ollut ja on tietysti tuo MS. Minä olen oppinut luovimaan sen kanssa. Nykyisin pärjään kohtalaisen hyvin, mutta ilman näkyä ja uskoa en selviäisi, siitä olen varma. Koin sen taas eilen. Ellette usko, ette kestä, vakuuttaa Raamattukin.

Hyvinä päivinä on syytä muodostaa tapa, niin se kantaa pahoina päivinä. Se toimii, tiedän sen kokemuksesta. Joosefkin keräsi viljaa hyvinä vuosina. Sitä riitti katovuosiksi. Jumala on halukas ja voimallinen auttamaan meitä niin että selviämme myös piinavuosistamme.

Kukaan ei voi uskoa lastensa tai sukulaistensa puolesta. Jokaisella on oltava oma suhteensa Jumalaan. Vanhempina voimme tarjota eväät, nuoret tekevät itse valintansa. On tutkittu, että uskovien perheiden lapset palaavat takaisin, vaikka olisivat kapinoineet kovasti.

Meillä on eletty uskoa todeksi arjessa pakon sanelemana. Siitä huolimatta elämä on iskenyt sälöjään lapsiin. Sitä ei voi välttää. Mutta siitä ylistän Jumalaa, että jokainen uskoo ja seuraa Jeesusta. Hän on luvannut, ettei jätä kättensä työtä kesken. KAIKKI yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat. Siis ihan kaikki!

Mitään kasvua ei tapahdu ilman kipua. Siinä syy, miksi me ja lapsemmekin joudumme kärsimään. Niinhän Jeesus lupasi, joten ei tämä mitään outoa ole. Älkää oudoksuko sitä hellettä, missä olette, sanoo Raamattu.

Vain kivun kautta syntyy uutta, joten älkäämme ihmetelkö, jos joudumme ahdinkoihin ja ristiriitoihin. Jumala on luvannut viedä meidät niiden läpi, ja olla kanssamme niissä. Hän ei luvannut varjella meitä niiltä, vaan niissä. Sen takia saamme olla turvallisin mielin. Sinäkin, jos luotat Jeesukseen!