19.06.2008 - Hyvää Juhannusta!

Kaunis sää aatonaattona

Olin kaksi yötä ystävien mökillä. Tai oikeastaan erään yhdistyksen. Oli hyvä loma.

Kirjoitin viime jutussani, että menen tapaamaan rakasta ystävää. Kyseessä on 18 vuoden takainen rakas, rakas ystävä. Tutustuimme juuri ennen kuin hänen miehensä kuoli. Sen jälkeen kirjoittelimme lähes joka päivä, kun hän muutti pienine lapsineen kauas Itä-Suomeen.

Sen jälkeen oli vaihe, kun hän asui lapsineen taas Vaasassa, ja meitä oli kolme parasta ystävystä, me aikuiset ja hänen kaksi lastaan ja minun kaksi nuorintani. Tämän jälkeen hän avioitui uudestaan, ja muutti Keski-Suomeen, ja nyt pitkästä aikaa saimme puhua ja kelata elämäämme. Oli hoitavaa ja saimme haaveilla, mitä Jumalalla voisi olla varattuna elämäämme varten jatkossa.

Olisi ehkä ollut hyvä mainita, että kyseinen rakas ystävä on siis tietysti nainen, ystävätär eikä mikään salarakas. En tule maininneeksi tuollaista, koska se ei ole tarpeen. Minulla ei ole salarakkaita, vaan vain yksi julkirakas, joka on oma mieheni. Joidenkin tuntuu olevan mahdotonta ajatella tällaista elämää, mutta se on lähinnä heidän ongelmansa.

Jokainen makaa niin kuin petaa. Suu puhuu sitä, mitä sydämessä on. Itse kukin vastaa itse elämästään Jumalalle. Jos jollakin on monta petikaveria, se on täysin henkilön oma asia. Sellainen ei ole kuulunut minun tapoihini, eikä kuulu.

Tänä aamuna koin ihmeellisen hetken. Istuin mökin edessä kuistilla Raamattua lukien, järveä katsellen ja miettien elämää. Yhtäkkiä huomasin rannalla koivun, joka muistuttaa sitä, jonka olen nähnyt mielessäni. Siinä on yksi koivu, mutta jossain vaiheessa siitä jakaantuu kaksi haaraa. Se on kuin Arin ja minun elämä. Yksi ja yhteinen elämä, mutta joudumme kulkemaan eri polkua. Lehvistö levittäytyy kuitenkin molempien ylle.

Nyt tuossa istuessani Jumala näytti tuon puun edessäni. Se oli ihme ja se puhutteli minua.

Odotan jos sairaalasta soitetaan, ja olen valmistautunut kaikkeen, mitä edessä voi olla. Ari voi hyvin, mutta hän yskii mahdottomasti. Jumala tietää kaiken, eikä mitään tapahdu hänen sallimattaan.

Ennen Arin 50v päiviä olimme tilanteessa, etten tiennyt tuleeko hautajaiset vai syntymäpäivät. Nyt mietin, tuleeko häiden lisäksi hautajaiset. Kaikki on Jumalan kädessä. Hän ei tee virheitä. Tapahtukoon Jumalan tahto.

Hyvää juhannusta sinulle lukijani!