16.06.2008 - Juhannusviikko alkoi

Aurinko paistaa, muusta ei vielä tietoa näin aamusella

Tulin huomaamaan Arin vahvan uskon. Eilen hän oli kotona, enkä minä olisi arvannut lähteä kirkkoon. Ari yski ja imulaitetta sain pörisyttää monta kertaa. Olin sitä mieltä, ettemme selviä paria tuntia kirkossa.

Arin mielestä oli parempi mennä heti viideltä, kun siellä rukoillaan aina tunti ennen tilaisuutta. Niinpä menimme. Rukoilimme ennen lähtöä. Muistin, että näinhän jouduimme tai sanoisiko saimme tehdä vuosia sitten aina. Ennen kuin uskalsimme lähteä portaita alas, kun Ari vielä kompuroi kepin kanssa, tai ennen kuin lähdimme tuonne samaiseen kirkkoon - aina rukoilimme, että selviämme.

Viime aikoina, tai suorastaan vuosina, olemme vain menneet vähän kuin itsestään selvästi. Emme ole olleet niin riippuvaisia rukouksesta, tai siis minä olen luullut etten ole. Toki olemme rukoilleet, mutta en ole ollut niin muka sen tarpeessa kuin nyt.

Nyt oli selviö, että köpelösti käy, jos ei Jumala auta. Niin menimme, ja kaikki meni hienosti! Ari yskäisi kerran koko parin tunnin aikana, ja sai selvitettyä kurkkunsa, niin ettei tullut ongelmia. Kerran hän puhalsi keuhkot tyhjäksi. Teron kanssa vaihdoimme silmäyksiä, ja tämä totesi: - Sumutorvi!

Nimittäin kun Ari puhaltaa keuhkot tyhjäksi, se kestää toista minuuttia varmaan, eikä ole äänetöntä puuhaa. Vaikka hän ei siis varsinaisesti puhu, hän kykenee tekemään itsensä tiettäväksi. Samoin kun hän yskäisee, kukaan isossa kirkkosalissa ei voi olla kuulematta, ellei ole kuuro.

Ei se minua haittaa, eikä toivottavasti muitakaan. Luulen, että moni rukoilee silloin Arin puolesta! Muutenkin, oli tosi mukava eilen, kun Ari otettiin riemullisesti vastaan kirkossa. Suurin osa tiesi Arin tilanteista, ja on rukoillut ja saanut myös rukousvastauksia, joten sellainen ihminen tulee läheiseksi. Tiedän sen omasta kokemuksestani.

Huomenissa on tarkoitukseni lähteä rakasta ystävää tapaamaan Jyväskylään. Terhi tulee mukaan myös ystäväänsä tapaamaan. Tavannen myös erään kaukaisen sukulaisen reissulla. Kummityttöä en onnistunut saada tavatuksi työvuorojen takia. Toivon ja rukoilen, että reissu on antoisa, eikä tarvitse saada sairaalasta ikäviä uutisia.

Olen latkinut kahvia liikaa. Maha reistailee. Nyt on pakko ryhdistäytyä, ja vähentää kahvin juontia. On vain tosi mukavaa heti aamulla tarttua muumimukiin ja nautiskella päivän ensimmäiset kahvit. Eilen keitin jopa teetä, mutta se ei ole sama. Teetä ei tee mieli, mutta kahvia tekee.

Tämän päivän Chambers: Parhaani Hänelle, on taas hyvä. Tässä osa tekstistä:

"On paljon helpompi kuolla, kuin antaa henkensä alttiiksi päivästä päivään korkean kutsumuksen tunnossa. Meitä ei ole luotu loistavia hetkiä varten, vaan meidän on vaellettava niiden valossa tavallisia teitä.

Jos olen Jeesuksen ystävä, on minun harkitusti ja huolellisesti annettava henkeni alttiiksi Hänen tähtensä. Se on vaikeaa, ja kiitos Jumalan, että se on vaikeaa. Pelastus on meille helppo sentähden, että se maksoi Jumalalle niin paljon, mutta sen ilmituleminen minun elämässäni on vaikeaa. Jumala pelastaa ihmisen ja voitelee hänet Pyhällä Hengellä, ja sitten Hän sanoo todellakin: - Toteuta nyt sitä, ole uskollinen minulle, vaikka ympärilläsi kaikki seikat tahtoisivat tehdä sinut uskottomaksi. - Ystäviksi minä sanon teitä. Seiso uskollisena Ystävällesi ja muista, että Hänen kunniansa on vaakalaudalla sinun ruumiillisessa vaelluksessasi."

Kumma, miten erilaisia kesät ovat. Viime kesä jäi mieleeni paljosta lukemisesta ja kovasta väsystä. Kuljin uimassa juhannukseen asti autolla, kun en jaksanut pyöräillä. Nyt olen pyöräillyt kevyesti.

Alkukesästä en ole paljon ehtinyt lukea. Osittain se johtuu siitä, että viime kesäkuun Terhi oli töissä. Nyt hän on kotona, ja hääsuunnittelut ovat jokapäivää, vaikkei mitään paniikkia olekaan niiden suhteen.

Tekisi mieleni kommentoida erästä hyvää kirjaa, mutta en jaksa nyt. Hyvä, kun jää asioita toiseenkin kertaan, mutta huomaan, etten jaksa kaikkea, mitä tahtoisin.

Hyvää alkanutta viikkoa lukijani, ja kuulemisiin taas!