Kategoriat: Muu kirjoitus
lähetin Hesariin 9.2.08. Ilmeisesti ei julkaistu.
- Kodit ovat suurelta osin siirtäneet kasvatusvastuun koululle, ja samalla otettiin opettajilta valta pois. Näin kirjoittaa Tapio Vilkuna Lappeenrannasta Nivala-lehdessä 17.12.2007.
Kun vanhemmat hakevat lasta hoidosta, siinä on lapselle tilaisuus käyttää valtaa: vanhempi ei viitsi kieltää, kun hoitaja on paikalla. Hoitaja ei viitsi sanoa mitään, kun vanhempi on paikalla. Niinpä lapsi heittäytyykin hankalaksi, jos kuri puuttuu.
Näin hän ei tee, jos kodissa on selvät sävelet kurin suhteen. Jollekin voi kuri-sana merkitä väkivaltaa, mutta siitähän ei ole kyse. Kuri tarkoittaa aidattua tietä, jota pitkin eläimet voivat aikoinaan turvallisesti mennä niitylle ja taas takaisin navettaan. Se oli monin tavoin tarpeellinen tuo kuri. Se loi turvaa.
Nyt lapset ja nuoret huutavat turvattomuuttaan ääneen käytöksellään: miten pitkälle pitää mennä, ennen kuin tulee raja vastaan. Vanhempien tehtävä on tuon kurin pitäminen, rajan laittaminen. Se vain on niin, tai tulisi olla.
Kouluissa on suuria vaikeuksia joidenkin lasten kanssa, kun nämä yrittävät kaikin tavoin hakea rajoja tietäen, ettei opettajalla ole valtaa tehdä mitään. Siis vanhemmat eivät aseta rajaa, eikä opettajalla ole lupa sitä tehdä. Jotkut vanhemmat mielellään syyttävät opettajaa, kun lapsi on kuriton sen sijaan että näkisivät oman vastuunsa.
Vilkuna kirjoittaa lehden jutussa, että nuoret masentuvat tilanteessa, kun he eivät selviydy vaikkapa armeijasta. Psyyke ei kestä, kun joku käskee - koskaan aiemmin ei ole ollut pakko totella. Lapsena tuollaiset asiat pitäisi oppia. Jo lukio, saati opiskelumaailmaan siirtyminen on liian korkea kynnys nuorelle, joka ei ole oppinut vastuullista rahan käyttöä tai ylipäänsä elämää.
Jumalattomuuden lisääntyminen on myös seurausta kurittomuudesta. Jos ei tarvitse totella isää eikä äitiä, ketä pitäisi? Ei ainakaan opettajaa, poliisia tai Jumalaa.
Minua kosketti erään lapsen piirustus. Oman nimen vieressä oli iso sydän: se kertoi miten paljon lapsi rakastaa äitiä. Pienen sydämen vieressä luki äiti, ja se kertoi, minkä verran lapsi ajatteli äidin rakastavan häntä.
Tämä vahvistaa tutkimustuloksen, että lapset ja nuoret eivät koe vanhempiensa rakastavan heitä, vaikka varmasti jokainen vanhempi rakastaa. Tosiasiat ja kokemukset eivät kohtaa, ja se aiheuttaa surullisia seurauksia.