07.06.2008 - Edelleen pääkaupungissa

Illalla pari tippaa vettä, saisi sataa enemmänkin

Yön nukuin makeasti täällä adjutantin olohuoneessa. Ikkunasta kuulen linnunlaulua, ja harmittaa, kun en tiedä siivekkään nimeä. Ei vaasalainen otus kuitenkaan, sillä siellä en ole kuullut tuota säveltä.

Eilen teimme miniän kanssa kunnon lenkin. Lähistöllä on Viikin maatalousalue vai miksi sitä sanoisi. Lehmiä niityllä ja Artturi Iivari Virtanen -kasa pellolla eli siis rehukasa nivalalaisittain sanottuna. Metsässä mäkinen kuntopolku. Miniä paineli sykemittarin kanssa pöpelikköön, minä sen sijaan käpeksin jahdaten satakieltä. Ainakin kuvittelen sen olleen satakieli. Ei suostunut haastatteluun, vaan lensi aina kauemmaksi.

Kunnon lenkin jälkeen laittauduimme keskikaupungille. Divariin tietysti. Itselleni en löytänyt mitään, mutta miniälle ostin mielenkiintoista luettavaa, jonka tietysti olin itse lukenut - enhän muuten tietäisi, että se on kiinnostava.

Päämääränä oli Kauppatori, ja miniän tyytyessä muuhin kuin muikkuihin, minä pistelin annoksen kyseistä kalaa menemään. Hallista löysimme kalakukon, joka otettiin iltapalaksi(kevyt sellainen, eikö vaan!)

Sopiva puolivarjo löytyi Esplanadilta, ja jäin sinne lukemaan miniän kirjaa tämän poukkoillessa vielä asioilla. Tottahan termospullokahvit oli mukana, ja torilta oli löydetty puoleen hintaan nisua(oli jo iltapäivä). Aika kului mukavasti, vaikka lähistöllä eräs kaveri yrittikin örveltää.

Kun Jyrki, siis samainen adjutantti, jonka ansiosta näiden sivujen raamit ovat pystyssä, pääsi töistään, astuimme laivaan. Päämääränä oli Suomenlinna. Lämpötila laski monta astetta matkan aikana, mutta löysimme suojaisan paikan perillä, jossa tarkkailimme sorsalasten sukeltelua lammikossa.

Suomenlinna, Sveapori, Viapori, sijaitsee noin 10 minuutin matkan päässä mantereeltä. Useaa saarta yhdistävät sillat, ja saarella on asukkaitakin. Siellä tuskin on koskaan kovin helteistä, sillä tuulet puhaltelevat mereltä. Saarella kasvaa paljon syreenejä ja linnanmuurien päällä on rehevä heinikko. Monenlaisia piknik- ja hääporukoita saarella näkyi olevan. Turisteja paljon.

Vielä kauppareissu ennen asunnolle palaamista. Vein löytämäni pullot kauppaan - pitää perinteistään sen verran pitää kiinni lomareissullakin. Jyrki lähetti kerran viestin, että hauska muisto lapsuudesta on se, kun äiti ei nähnyt häntä, kun bongasi tyhjän pullon tien vierestä. No, pullojen lisäksi olen ehdottomasti roska-tai-useampi-päivässä -liikkeen kannattaja enkä vain kannattaja, vaan osallistun toimintaan...

Jostain syystä sain päähäni soittaa sairaalaan lähettääkseni Arille terveisiä. Totesin puhelimeen, että siellä varmaan kaikki on hyvin. No, Arilla on 38.8 lämpöä, ja sai juuri kuumelääkettä, totesi hoitaja. Miten onnistunkin tässä kohden olla niin optimistinen, etten muista, että Arin kuumeilu ym. paheneva tila kuuluu lomani piristeisiin!

Nytkin Ari oli elpymässä räkiksestä. Kenties keuhkoihin jää limaa, jota hän ei jaksa yskiä ylös, ja se tulehduttaa ja nostaa kuumeen. Pitää siis saada miestä enemmän pystyyn ja ulos. Mehän olimmekin keskiviikkona ulkona, ja kaikki kävi leikiten niin sanoakseni.

En usko, että Ari ikävissään kuumeilee nyt, vaan Pirukin tietää, että olen reissussa, ja haluaa pelotella. Me ei olla sen kanssa kavereita, ja kumpikin teemme toisillemme kiusaa minkä ennätämme. Minä kerron ihmisille Jeesuksesta, jota Piru vihaa, ja siksi yrittää kampittaa minut.

Kuitenkin käy päinvastoin. Kun Arin tila huononee, lähetän tekstiviestejä ystäville, ja rukoustaistelu lisääntyy. On aika nousta vastustamaan pahan juonia ja etsiä Jumalaa. Samalla uskovien kuten minunkin rukouselämä elpyy.
Pyhä Henki on laittanut monia jo rukoilemaan muutenkin enemmän taas viime aikoina.

Olen nukkunut rauhallisesti, ja on levollinen mieli. Tietysti mielessä on käynyt taas kerran kaikki mahdollisuudet, mutta jos kuume on poissa huomenna, menemme ulos tai jos ei ulos, niin nostan Aria pystyyn ja kerron juttuja, että saan hänet nauramaan, jolloin hän yskii ja lima saa kyytiä.

Iltapäivällä lähden kotiin. Olen saanut kaipaamaani lepoa ja virkistystä. On ollut suloista nähdä nuorten kodissa vallitseva rakkaus, rauha ja ilo elämän kiivaasta sykkeestä huolimatta. Jumala on ollut hyvä perheellemme.

Kotona odottavat uudet haasteet. Jumalan johdatuksessa on turvallista kulkea.