28.05.2008 - Hermot meni

Sää kaunis ja aurinkoinen. Vähän tuulee.

Otsikko tulee äskeisestä mielialasta. Koko aamu on ollut ihana. On monia suurenmoisia Jumalan lahjoja, jotka ilahduttavat mieltäni. Eräs niistä on alkukesän aamu. Kävely pyykkinarulle. Puhtaat pyykit liehumaan. Avojaloin astelu eilen leikatulla nurmikolla tuntuu suloiselta varpaissa.

Hermot menee tämän vekottimen kanssa. Tiedoksi Jussarille, että vastasin sun facebookiin jotakin. Tein omankin sellaisen. Laitoin jopa kuvan. Tein siis niin, mutta en tiedä, missä tuo kaikki tieto nyt on. Siitä menee päreet täydellisesti. En tiedä, onko se talletettuna jossain vai menikö kaivoon. Ei tiedä, vaikka lähetin sen jollekin.

Paras vain meikämamman kirjoittaa eikä yrittää muka tehdä jotain muuta. Se sentään sujuu, vaikka siinäkin koen riittämättömyyttä. Toisaalta tuntuu ihan hyvälle, etten kykene aina kirjoittamaan, vaan sitten kun aihe on muhinut mielessä, juttu syntyy. Muuten suoltaisin kaiken maailman moskaa koko ajan. Toivon mukaan suodatin toimii kohdallani.

Eilisaamuna luulin, että tämä konepahus on levinnyt. Ei mitään elonmerkkiä. Mielessä jo kilisi tai paremminkin kahisi eurojen määrä, mikä kuluu koneen uusimiseen. Onneksi tyttärenkään netti ei toiminut, ja siinäpä oiva johtolanka: edellisenä iltana paukahti olohuoneessa eräs lamppu. Siispä sulaketaululle, ja siellä se syntipukku luurasi. Sulakkeen vaihto, ja niin alkoi kone hurista. Ei haittaisi, vaikka huruuttaisi vähän hiljempaa, itse asiassa.

Meillä oli hauska reissu lähimarketissa tyttären kanssa eilen. Kävimme kiireen vilkkaa ostoksilla. Itse asiassa tosi vauhdilla. Kun hyppäsin pyörälleni(joka oli auton perässä, 9 lakanaa julmetussa kassissa mukaan työpaikalle) huomasin vasta laulun, jota olin hyräillyt kauppareissun ajan: - Minä vaan tiskaan astioita, ja luutalla lakasen lattioita... Jotenkin tuo sopi sen hetkiseen mielialaan, ja nauroin itsekseni hyvän aikaa.

Iltapäivällä pyörä kääntyi automaattisesti Hietasaaren suuntaan ja uimaan. Merivesi on suunnilleen ilman lämpöistä, noin 12-13 asteista. Jostain syystä vesi tuntuu kylmemmälle kuin ilma ; ) mutta ihanan raikasta se on. Epäilin, etten jaksa sairaalaan, joten kurvasin kaupan kautta jotain ruokaa hakeakseni. (Vaateosastolla kävin sovituskopissa asti, mutta totesin, ettei asennevamma ole parantunut, joten rahat säästyivät).

Arin luo sitten. Grillimakkara on hyvää, kun pyöräillen syö hyvällä mielellä keväisessä auringon paisteessa! Tällä kertaa repusta sojotti pari mailaa, jotka palautin töistä kotiin(työtilan tyhjennys, tilasta ei oikein tietoa syksyllä). Ari oli vähän kuin paremmassa kunnossa. Jospa prisman kahvioreissu onnistuisi jonain päivänä! Se on meidän seuraava tavoite. Sunnuntaina varmaan kotireissu kuitenkin.

Erään Matin kanssa vaihdan usein pari sanaa ohikiitäessäni sairaalan käytävän päähän Arin huoneeseen. Kerran hän kysyi, mitä ihmettä ravaan sitä käytävää jatkuvasti. Vastasin jotain näppärää. Eilen hän kysyi mailat nähdessään, onko minulla haulikko repussa. - Joo, oon menossa jänismehtälle. Oli mukava nähdä suun kääntyvän hymyyn!

Nyt on leivät pois uunista. Uusi päivä haasteineen edessä. Siunattua päivää sinullekin, lukijani. Uusi armo tänäänkin Jeesuksen tähden!