19.05.2008 - Sisäinen palo, rohkeus ja uteliaisuus

Vesi riitteessä ämpärissä talon kulmalla aamusella

Uusi viikko taas pläjähti eteen, ja eiköhän se vauhdissa mene.

Ari ei ollut kirkossa eikä kotona eilen, kun hän on edelleen jotenkin huonokuntoinen. Enää ei pursua limaa keuhkojen täydeltä vaan nyt vaihteeksi lima ei irtoa, ja hän hengittää vähän raskaasti, ja yrittää saada yskimällä sitä irtoamaan. Minä tietysti paukutan keuhkoja tai ties mitä elimiä, kun yritän avittaa asiaa. Muuten hän on pirteän oloinen, sikäli kuin minä mitään tajuan. Olen itse ollut aika puhki ja loppu ja finito ja kaput.

Olen lukenut tosi innoissani Uusikylän kirjoja, joita ostin kaksi. Erityisen puhutteleva ja kohti käyvä on hänen uusi kirjansa Naislahjakkuus. Löydän sieltä itseni! Joku tietää, miltä minusta tuntuu; se tuntuu mahtavalle.

Tässä eräs väläys, jonkun kirjailijan ajatus:
"Kirjailijan luova työskentely on aika rankkaa. Siihen liittyy masennus, unettomuus, ja hirveä euforia...Elämä voi ulkopuolisesta näyttää aika liikkumattomalta silloin kun se on luovimmillaan. Aina siihen liittyy sekin, ettei usko itseensä yhtään, että kaikki on turhaa, ikinä ei pysty tekemään mitään kunnollista. Siitä pääsee yli, kun tekee vaikka jonkun artikkelin."

Siis tällaista tekstiä Kari Uusikylän uusimmassa kirjassa Naislahjakkuus, s.48.

Olen aivan innoissani, kun saa nimiä asioille, jotka tunnistan omassa elämässäni, mutta minusta ne ovat olleet niin outoja. Se tietysti hirvittää, kun hän kirjoittaa, tutkimukset pohjanaan, että mielenterveyshäiriöt ovat tavallisia luoville ihmisille. No, niinhän useat säveltäjät, kirjailijat, runoilijat ja taitelijat ovat olleet tosi outoja. Perheen on pitänyt olla hiljaa, ja em. on luonut uutta syvissä syövereissä sekavuuden partaalla.

Kääntäen kirja toteaa, ettei mielisairaus tuo luovuutta, mutta usein herkät ihmiset ovat luovia ja täten altistuvat mielen häiriöille. Olen toki tunnistanut itsessäni jotain tällaista: kärsin suunnattomasti ihmisten tuskaa, ja ehkä sen takia en nykyisin halua seurata maailman tapahtumia lehdistä, koska koen ne niin kuluttavina. Samaistun ihmisten kärsimyksiin.

Arin sairauden kautta olen päässyt sisälle luovuuteen. On ollut pakko keksiä selviytymiskeinoja. On pitänyt ohittaa normaalit rajat. Tarkoitan vaikkapa sitä, että on vain menty kirkkoon, vaikka Ari on hyvin sairas, eikä noin sairaita yleensä viedä sairaalasta mihinkään. Nyt on mielessäni päästä avarammalle, ja mennä ihmisten ilmoille enemmän. Uskon varassa voin sen tehdä sikäli kuin Arin kunto kohenee.

Jos tahtoo olla luova, ei saa pelätä eikä miettiä ihmisten mielipiteitä. Sisäinen palo, uteliaisuus ja rohkeus ovat avainsanoja luovuudessa. Ilman sisäistä tulta ei mennä eteenpäin.

Ei voida unohtaa myöskään ympäristön tukea. Jos vieressä joku koko ajan tekee tyhjäksi, nolaa tai mollaa, on vaikea saada tilaa luovuudelle. Rohkaisu, tuki ja kannustaminen ovat parasta lääkettä.

Jos haluamme avartaa toisiamme ja auttaa lapsia ja nuoria eteenpäin, niin rohkaisemme heitä kulkemaan omaa tietään. Kehotamme valitsemaan sen tien, mikä on heille sopiva ja ammatin, joka heitä kiinnostaa. Toisen tahdon alla kulkemalla on vaikea saavuttaa sisäistä intoa. Se täytyy olla itsellä.

Kunpa voisimme rohkaista ja innostaa toisiamme niin, että tuli sydämessämme roihuaisi Jumalan totuuden tuntemisesta. Se tuli tarttuu ja leviää ja Pyhä Henki tahtoo sytyttää sen toistenkin sydämeen, joilla sitä ei vielä ole.

Se edellyttää sitä, että itse palamme. Minä tahdon palaa Herralle, ja sitä kautta toteuttaa kutsumustani ja palaa tekemään sitä, mihin minut on kutsuttu.

Jumala tietää, että olemme muukalaisia vieraalla maalla, ja meidän on vaikea uskovina, kristittyinä, viihtyä ja sopeutua tänne. Sen takia Jumala tahtoo antaa meille asioita, jotka auttavat meitä selviämään. Eilen rukoillessamme erään ystävän kanssa, sain valtavan rohkaisun kirjoittamiseen, ja samalla ajatuksen Jumalan Isän sydämeltä. Hän on antanut kirjoittamisen minulle, "että viihtyisin".

Ja Viisaus seisoo vieressäni, kun sitä pyydän. Niin Hän seisoo sinunkin vieressäsi, kun pyydät. Mikä on se asia, mikä viihdyttää sinua terveellä ja raittiilla tavalla, että jaksat elää muukalaisuutesi maassa? Minulle se on kirjoittaminen ja lukeminen.

Tahdon jakaa asioita eteenpäin, sillä vesi vanhenee ja alkaa haista astiassaan. Voimme ja meidän tulee jakaa sitä mitä saamme. Näin Herra voi täyttää astiaamme uudelleen ja uudelleen. Elävän vedet virtaavat sisimmässämme ja sieltä ulos.

Siunattua viikkoa, sinulle arvoisa lukijani! Kiitän sinusta!