17.05.2008 - Huomenta kesäaamu!

-3 astetta klo 5. Aurinkoinen aamu valkeni.

Heräsin viiden maissa, ja vilkaisin mittariin. Kolme astetta pakkasta! Kurkistin portaalle, ovatko kukkaset knääkähtäneet, mutta ne ovat kai karaistuneet jokaöisestä vilusta.

Aurinko kuitenkin on ilahduttanut useina päivinä jo aamusta lähtien. Mieluummin otan kylmyyden ja auringon kuin lämmön ja jatkuvan vesisateen, jos valinta olisi omissa käsissä. Mutta jatkossa toivon vähän lämpöä ja sadettakin. Sade on toivottavaa tietenkin öiseen aikaan, aurinko päivällä, ja kylmyys silloin, kun on pakko olla sisätöissä.

Eilen olin sairauslomalla. Tai siis terveyskeskuksessa aikamoisen ajan. Yhtäkkiä hoksasin muka mistä aamuiset päänsärkyni johtuvat: tietysti poskiontelotulehduksesta, joka kyttää joka kevät iskeäkseen, ja kerranhan se jo kellahutti minut petiin maaliskuussa. Samaan piikkiin meni kaamea väsymyskin.

Valitettavasti tai paremminkin onneksi lääkäri ei keksinyt mitään tulehdusta poskionteloissa. Selitys on siis yksinkertaisesti uupumus. Kaksi viikkoa kun jaksaisin kitistellä töissä, niin sitten on auvoinen loma edessä. Pyrin siihen. Tänä aamuna ei ollut pää kipeä, ja ryntäsin kirjoittamaan heti kun kynnelle kykenin.

Mielessä on, että saisin kesällä kirjoitettua. En tosin tiedä mitä, mutta kirjoittaminen on minulle tosi rentouttavaa, kun pääsen alkuun. Mutta on alettava heti aamusta. Muuten en jaksa, jos teen ensin muut hommat, mitä ne sitten ovatkin.

Eilen tuli eräs radikaali muutos elämään. Tyhjensimme pensaat palsalta ystäväperheen kanssa heidän pihalleen siirrettäväksi, ja muutkin puskat. Osan toimme juniorin kanssa meidän pihaan. Lopetan palstan pidon, kun en jaksa sitä hoitaa. Työ siellä on ollut antoisaa, mutta puhtia ei riitä. Se on vain tosiasia, joka on mennyt viimein kaaliin niin sanotusti.

Suuri helpotuksen tunne! Samaa sorttia on ollut muutto takaisin omaan huoneeseeni Terhin huoneesta. Hän palaa keskiviikkona aamuyöstä Skotlannista kotiin. Suuri muutos hänelle, ja meille myös. Ihana muutos. Ja muutosta seuraa muutos, sillä heinäkuun lopussa on sitten Terhin ja Tatun häät. Kyllä tässä saa vielä nyyhkiä ennen kuin kesä on lopussa.

Olen huomannut, että jokainen kiitosaihe poikii aina kymmenisen rukousaihetta! Eli kun joku kysyy, mitä kuuluu, on vaikea vastata. Toisaalta ainoa hyvä ja realistinen vastaus on, että jos katson Jeesukseen, kuuluu pelkkää hyvää, mutta kun katson itseeni, näkyy pelkkää katastrofia. Joten selvää on, kumpaan kannattaa toivonsa panna!

"Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen."

Noin sanotaan Roomalaiskirjeessä.

Nyt on chapattataikina noussut ja samoin sämpylätaikina, joten menen leipomaan. Rieskaa teen samoin, ja jossain vaiheessa vien pyykit narulle. Kesäaamut ovat ihania! Kiitän Jumalaa tästä hetkestä.

Siunattua lauantaipäivää sinullekin, Lukijani!