14.04.2008 - Lisänäkökulmaa sairaala-asioihin

Uutta lunta satanut. Ihan valkoisena kaikki.

Pyysin palautetta hoitoalan ihmiseltä, ja sain itselleni jotenkin tasapainoa asiaan. On nämä sairaus- ja sairaala-asiat niin henkisesti raskaita juttuja, että kaikki voimat menevät.

Ehkä oma avuttomuus on eräs syy. Joku on sanonut, että sairaan osa on helpompi(jos niin voi sanoa) kuin omaisen. Sairas voi vain sairastaa, mutta omainen ei pysty lievittämään sitä juuri mitenkään. Kenties lisää tuskaa yrityksillään. Se ahdistaa lisää. Ja joku voi syyllistyä ja häntä voidaan syyllistää siitä, että hän saa olla terve, ainakin verrattuna siihen kovasti sairaaseen.

Hoitajaystävä toi esiin meidän omaisten vastuun ja sitoutumisen rakkaansa hoitoon. Henkilökunta on kuin puun ja kuoren välissä omaisten ja potilaiden välissä. On otettava huomioon sekin, että myös sairaana ihminen on persoona. Toiset ovat helppoja, toiset vaikeita. Lisäksi muistin heikkous on monen vaivana: halutaan vessaan, vaikka reissu olisi turha. Ei muisteta, onko siellä käyty ja koska on käyty.

Muistan oman isovanhempani. Hän ei muistanut, että häntä olisi käyty katsomassa, vaikka oli. Ei muista Arikaan välttämättä, ja sen takia vihko on hyvä olemassa vieraita varten. Sieltä voi tarkistaa, koska on joku käynyt.

Omaisen läheisyys tekee sairaan olon yleensä helpommaksi. Ruoka maistuu, vaikka muuten ei maistuisi. Asiat eivät siis ole todellakaan yksiselitteisiä. Sairaus on niin viheliäinen vastustaja, että hoitajat ovat helposti potilasta ja omaisia yhdistävä tekijä: syyllisiä moneen asiaan. Syyllisen löytäminen ja syyttäminen helpottavat sairauden tuomaa tuskaa. Minulla on tästä omia kokemuksia sekä omaisena että hoitajana. Syyttäjänä ja syytettynä.

Omaisena tunnen potilaani paremmin kuin hoitajat. Siis kun käyn häntä tarpeeksi usein katsomassa. Hoitajat ottavat varteen neuvoni, jos uskallan niitä esittää. Minä uskallan, monet eivät uskalla. Hoitajat ovat kuitenkin vieraita miehelleni. He tekevät työtään vuoroissa, jotka vaihtelevat. Minulla omaisena on mahdollisuus käydä säännöllisesti mieheni luona. Voin seurata häntä vuosien kokemuksella. Minulla on vastuullani, Luojan kiitos, vain yksi potilas. Hoitajat ovat vastuussa koko porukasta.

Tulin siihen tulokseen, etten rupea toimittajaksi. En usko itsestäni olevan siihen. En osaa kirjoittaa niin kuin pitäisi. En halua tuoda asioita esille yksipuolisesti, tai syyttää ketään.

Toivoisin kuitenkin voivani tehdä jotain, että ihmiset alkaisivat ajatella enemmän ja ottaa vastuuta. Tavoittelen liian täydellistä, joten paras pysyä vain kotisivukirjoittajana tai kirjoittaa mielipiteitä, jos uskallusta riittää.

Jeesus sanoi, että työmiehiä on vähän. Vuosien myötä ymmärrän mitä hän tarkoitti. Perässä hiihtäjiä riittää, mutta niitä, jotka uskaltavat kantaa myös vastuun, ei ole monia. Perässä tullaan niin kauan kuin hyvin menee. Kun tulee takaiskuja, paetaan. Näinhän tapahtui Jeesuksellekin. Muistat varmaan kaikkien pakenemisen, kun Jeesus otettiin kiinni. Sama tie on hänen seuraajillaan.

Lopetan aiheen käsittelyn tältä erää. Tahdon ottaa Jumalan kädestä Arin tilanteen ja kaiken muunkin. Jumalan käsissä on hänen tiensä, kuten minunkin. Hän johtakoon niin kuin hyväksi näkee. Minä en osaa, jaksa, kykene eikä minun tarvitse. Minulla on Isä taivaassa, ja Hän on luvannut pitää huolen ja johdattaa. Hänen käsiinsä on hyvä jäädä.