25.03.2008 - Keväinen päivä

Kuvassa minulla on hiukan ns. leningrad cowboys -kampaus. Tai ainakin melkein. Tuulihan siihen tietysti on syynä.

Tuntuu, että tuosta matkasta on jo ikuisuus. Ja onhan siitä kuukausi pian.

Pääsiäisen makasin petissä flunssaa potien. Juuri kun eilen luulin sen lähes kellistäneeni, niin mitä vielä. Heräsin kolmelta viheliäiseen päänsärkyyn. Siihen ei auttanut sitten mikään. Viisi kertaa pompin sängystä eri konsteja kokeilemaan. Höyryhengitys oli se viimeínen, kun se on sen verran ärsyttävää. Ei auttanut.

Niinpä sitten ampaisin lääkärille heti aamutuimaan, ja sain lääkitykset poskionteloihin. Meikäläisen vanha vaiva, joka mielellään uusii. Ei auttanut valkosipulikaan, vaikka se aukaisee mukavasti röörit. Ja karkottaa kaikki lähitienoon ihmiset myös, että sen puoleen saa olla rauhassa.

Käytin eilen sanaa, jota juniori väittää kuulleensa ensi kertaa elämässään. Sanoin makaavani reporankana. Itse asiassa en tiedä miten tuo sana edes kirjoitetaan, ja mistä se juontaa juurensa. Täytyy kysyä äidiltä. Joka tapauksessa se tarkoittaa suunnilleen samaa kuin ellun kana. Eli aivan knääkkä. Out.

Kun poikkesin Nivalassa, kiinnitin huomiota erääseen asiaan. Olen kirjoittaessani viime aikoina "irrotellut" välillä olan takaa. Nyt tiedän, keneltä olen sen perinyt. Äidiltäni. Nyt muistan, kuinka kotona asuessani vielä nauroimme joskus hervottomasti jollekin olemattomalle. Vaikka Anttilan lehden hyllykön nimelle. Siitä riitti hupia moneksi toviksi. Ihminen tarvitsee välillä jotain, mikä rentouttaa ja mistä ei ole kenellekään mitään harmia. Tämä on minun mielipiteeni.

Saan olla kotosalla muutaman päivän ja levätä. Hyvä niin. Menenkin tästä takaisin pehkuihin jatkamaan yskimistä.

Kevättä vaan jokaiselle. Se on jo aistittavissa!