11.03.2008 - Kahvilassa Pariisissa

Nämä kuvat pohjustavat seuraavaa pihiysjuttua!

Käytiin sitä kuppilassakin siellä Pariisissa. Ostettiin ylläolevat leivokset ja maksettiin niistä sievoiset setelit. Mutta se kannatti. Päästiin vessaankin samaan hintaan. Sinne tosin EI olisi kannattanut mennä.

Vessaan pääsi maksukuitilla. Piti naputella kassakuitin numerosarja vekottimeen, ja sesam, ovi aukeni.

Kökötimme vessan porstuassa odotellen, että naisten toiletti vapautuisi. Miesten vessa oli vapaa, mutta sinne emme toki menneet. Olimmehan vieraassa kulttuurissa. Mitä meistä olisi voitu ajatella!

Siispä odottelimme. Kauan se kestikin. Viimein naisten wc vapautui, ja ulos marssi - mies! Jo on aikoihin eletty. No, tietenkin olen itsekin tehnyt oharit joskus vessajonossa, kun naistenvessaan on ollut sadan metrin jono, ja miesten vessa täysin vapaa. Paitsi jos olen ängennyt sinne, niin jopa on miesväkikin keksinyt muka asiaa sinne suuntaan. Mutta ne häpeät ovat jo menneen talven lumia.

Vessan eteisestä pääsi muuten ulos painamalla erityistä läpyskää oven vieressä. Oli metkaa seurata miesväen laukkaa vessaan ja ulos ja yritystä kiskoa ulko-ovea, kunnes he keksivät painaa läpyskää. Mehän sitten jo tiesimme asian, ja poistuimme arvokkaasti ja asianmukaisesti kyseisestä huoneistosta.

Mutta harmillista ja käsittämätöntä oli, ettemme jaksaneet syödä suklaakakkua loppuun! Se oli uskomattoman täyttävää. Jopa niin, ettei tullut mieleenkään ottaa sitä kotimatkaevääksi. Tosin se tuossa alakuvassakin näyttää vaikka miltä, joten en ihmettele. Mutta hyvää se oli.

Meinasin lisätä, että melkein yhtä hyvää kuin oma tekemä, mutta jääköön sanomatta. Vaikuttaisi itsekehulta. Mutta välillä on hyvä vähän elvistellä, sillä keneltäkään tuskin jää huomaamatta allekirjoittaneen heikkoudet.

Tuli mieleen se tekstiviesti jossa sanotaan: me pohojalaiset naiset ollaan tosi hyviä, mutta ei me täyrellisiä olla. Meiltä puuttuu heikkouret. No, niin hyvin eivät asiat sentään ole tässä tapauksessa.