21.02.2008 - Matkajännitystä!

Huomenna alkaa odotettu talviloma.

Vielä en voi puhua matkakuumeesta, sillä minulla on vasta flunssan oireet. Velipoika kyllä meinasi, että alkuviikosta varmaan on kuumettakin. Viikon päästä perjantaina pitäisi olla lentokentällä suuntana Pariisi.

Tänään hain kartan kirjastosta. Se on vajaa 10vuotta vanha, joten eivätköhän ne samat pytingit vielä ole pystyssä: Eiffelit ja muut. Yritän saada kartasta vain jotain osviittaa, ja selvittää välimatkoja. En tosin ole varma onko minun selvittelyilläni suurtakaan merkitystä, mutta täytyyhän sen verran olla asialla.

Lisäksi lainasin jonkin sortin opaskirjan. Siinä on niin pientä pränttiä, etten jaksanut tiirata juttuja. Lasien vaihdon aika olisi vissiin. Otan kai kirjan mukaan kuitenkin. Henkistä turvaa näes.

Kolmas lainaus on kirja Jussi Pariisissa. Kahlasin sen läpi, eikä siinä ollut mitään erityistä. Jotain kerrottiin vaan, miten Eiffelin tornin vaijeri oli juuri menossa poikki, kun Jussi kummeineen tuli alas tornista. Mutta luulen, että se kohta oli sitä keksittyä, mitä takakannessa kirjan kerrotaan sisältävän. Tai jos se on totta, niin kaipa jo vaihtoivat sen vaijerin.

En jaksa suuremmin pelätä vaijerin katkeamista tässä vaiheessa. Enemmän jännittää, miten löydän Terhin C. de Gaulle lentokentältä. Hän tulee Amsterdamin kautta, ja pari viimeistä kertaa hänen laukkunsa on jatkanut omaa matkaansa, ja Terhikin muistaakseni myöhästyi lennolta. Pahat aavistukset kertovat, että voin joutua lorvimaan tuntikausia tytärtä odotellen.

Varaudun odotuksiin ainakin seuraavalla tavalla: Näkkileipää ja keksejä. Lukemista. Jotain rauhoittavaa varmaan. Kuten ketunmyrkkyä esimerkiksi. Sillä se Peppi Pitkätossun tätikin pysyi tosi rauhallisena. Vaikka tiiliskivi putosi päähän, niin aivan tyyni vaan. Ehkä kyseinen kirja olisi sopivaa matkalukemista ja hermolepoa?

Jussin Pariisin matkaa lukiessa muistin ostaneeni Turkista joskus viime vuosituhannen puolella sellaista eau de colonia, jolla on hyvä pestä kädet, jos ei vettä ole saatavilla. Olin varma, että puteli on vessan kaapissa, mutta etsintöjen jälkeen löysin sen vaatekaapistani. Pullo oli kyljellään ja jäljellä oli kolmannes. Pahvikuori tuoksui epäilyttävästi aineelta. Vuodet olivat vaatineet veronsa.

Desinfioin kokeeksi käteni, ja sain liki allergiakohtauksen sen tuoksusta. Näköjään allergia on pahentunut sitten viime käytön. Silloin se tuoksui miellyttävälle. Nyt taitavat kädet jäädä desinfioimatta, ainakin tuolla aineella.

Tällainen matkustelu on minulle melkoisen vierasta, vaikka olenkin jonkin verran reissannut. Elämäni on ollut selviämistä päivästä toiseen, joskus hetkestä toiseen. Muistissa on ollut pidettävä asiat, jotka on pakko muistaa. Ne ovat liittyneet usein Arin terveyteen, hänestä huolehtimiseen tai sitten lapsiin.

Toisarvoiset asiat eivät ole jääneet mieleeni. Minulla on paljon muistiaukkoja viimeisen 25 vuoden ajalta. Ihminen on rajallinen. Se, mikä ei ole välttämätöntä hengissä pysymiselle, on ollut jätettävä omaan arvoonsa. Viime aikojen väsymys on myös lisännyt lähimöhläilyä mahdottomasti.

Ensi viikolla on talviloma. Toivon saavani ja osaavani levätä. Perjantaina sitten jos Jumala suo, ihan oikeasti aion ampaista Pariisiin. Jumala on luvannut johdattaa niitä, jotka rukoillen kulkevat. Tuollaiselle reissulle uskallan lähteä vain rukousten varassa.