09.02.2008 - Juuri kun pääsee sanomasta

Käyköhän sinulle joskus niin, että et enää odota jotain tapahtuvaksi, ja sitten se tapahtuu! Kerron pari tapausta itseltäni.

Olin pari kertaa jättänyt postiin viestiä, että sairaalan pihan kirjelaatikko on auki. Siis tyhjentämisen jälkeen luukku onkin auennut, ja ihmisten kirjeet tulleet kaikkien ulottuville. Syynä moiseen oli se, että laatikko oli nokallaan eteenpäin. Tottahan minä lämähytin luukun kiinni, kun se retkotti selällään. Kirjeetkin jätin töllistelemättä. Ties miten tärkeää postia laatikkoon oli jätetty.

Postin nainen vakuutti laittavansa viestiä eteenpäin. Minullekin vielä tulisi palautetta asiasta. Toisen retkotuksen jälkeen marisin postilaatikon tilasta Arin osaston eräälle hoitajalle. Sanoin, että tuollaista se on asioiden hoito: mitään ei tehdä.

En ollut uskoa silmiäni, kun siitä paikasta lähdin ulos, ja laatikko seisoi suorana. Kiersin, mittailin ja vahtasin sitä enemmän kuin se kuuluisa lehmä uutta navettaa. Tutkin jopa maaperää nähdäkseni siinä suoristamisen jälkiä. En nähnyt, mutta suorassa se laatikko kumminkin oli ja on. En lakkaa ihmettelemästä sitä joka kerta kun ohi kuljen.

Kerroin asiasta hoitajalle, jolle marisin asiasta, ja taivastelimme yhdessä. Kiva, että joskus sentään asiat hoidetaan eteenpäin. Vaikka sitten sen jälkeen, kun itse on jo luopunut toivosta.

Eilen päätin lopettaa lehtikirjoittelun tyystin, ja motkotin asiasta ajankohtaisjutussani. Tänä aamuna Pohjalainen yllätti minut julkaisemalla juttuni, jonka vähän kuin kokeeksi laitoin menemään. Juttu on hengellinen, että olin varma sen hyllyttämisestä. Näette sen tänään "kirjoituksissani". Pari viikkoa sitten lähettämäni juttu on sisällä myös, joten toiveita lienee senkin julkaisemisesta.

Näin on usein hengellisessä elämässä myös. Kun emme enää jaksa, osaa, voi ja pysty, tulee Jumala apuun. Me olemme lyöneet hanskat tiskiin, mutta Hän ei.

Hän tuli Jeesuksessa jo silloin, kun emme Häntä tahtoneet, tunteneet, Hänestä välittäneet. Jeesus vain odottaa saadakseen tulla meille syntien sovittajaksi ja Vapahtajaksi. Hänen puoleltaan on kaikki valmista. Meitä kutsutaan: ilman kutsua emme voisi lähestyä Häntä.

Vain sairas ottaa vastaan lääkäriapua. Terve ei tarvitse. Omavanhurskas eli siis sellainen, joka luulee omilla hyvillä teoillaan tai synnittömyydellään pärjäävänsä itse, ei tarvitse vapauttajaa. Moni syyttää puolisoa, yhteiskuntaa, poliisia, opettajia ja vanhempia elämänsä sotkuista, sen sijaan että tunnustaisi oman osuutensa. Vain myöntämällä totuuden omasta tilastaan, voi irrottautua siitä.

Syntiselle kelpaa apu, joka tulee ulkopuolelta. Hän on tullut tuntemaan omat rajansa, ja tietää, ettei pääse Jumalan kasvojen eteen ilman välimiestä, puolustusasianajajaa. Kumpaan joukkoon sinä kuulut? Syytätkö muita kurjuudestasi, vai myönnätkö olevasi syntinen, joka ei selviä ilman apua?

Mistä tulee minulle apu?
Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
Hän ei salli sinun jalkasi horjua.
Sinun varjelijasi ei torku.
Psalmista 121