03.02.2008 - Journalistien nousu ja tuholta hädin tuskin välttyminen

Otsikko on tahallaan säikäyttävä, että lukija tulisi imaistua tehokkaasti mukaan. Mikä säväyttäisi enemmän kuin se, että jollekin näyttäisi käyvän kalpaten! Yritän vain soveltaa saamiani opetuksia käytännön elämään. Eihän niistä muuten mitään hyötyä ole.

Joku ystävistä huokaisi perjantaina Ryttylään matkatessani, että kunhan nyt osaisit hypätä oikeaan junaan. Se puoli on turvattu Vaasasta lähtiessä, sillä täältä kulkee vain yksi juna ja aina samaan suuntaan. Täytyy olla tosi tonttu, joka lähtee Vaskiluotoon, eikä sinne mene kuin jotain harvoja tavarajunia vissiin, joten jopa minun tapauksessani asiassa ei ollut hämmennystä.

Mutta toista oli palatessa Seinäjoki-big-cityssä. Porhalsin Kokkolan junaan autuaan tietämättömänä. Olisi mukavampi sanoa, että väärä juna oli Kaisan valinta, mutta totuudessa on pysyttävä, sillä faktojen täytyy olla pitävät. Joku voi vaikka tarkistaa Kaisalta. Jotta maine tulisi pelastettua, niin tulinpa kysäisseeksi junassa, että Vaasaanhan tällä pääsee. Ei päässyt, joten vikkelästi pakaasit laiturille takaisin, ja junan takaa pyyhälsimme toiseen yhtä vaatimattomaan masiinaan.

Nokkeluus on tärkeämpää kuin kaiken aikaa oikeaan junaan nouseminen, vai mitä! Joku olisi vaan onnellisena körötellyt Kokkolaan asti, ja aamulla takaisin, mutta ei nämä tytöt. Kotiin piti päästä soveltamaan oppeja käyttöön.

Menomatka meni siis hyvin, kun oli vain yksi vaihto. Kävimme vaihtamassa onnistuneesti liput tulomatkaksi ja saimme pirssikyydin Ryttylään. Kyseinen paikka sijaitsee Riihimäeltä 10 km päässä Hausjärvellä. Siellä toimii Kansanlähetyksen keskuspaikka. Kyseessä oli lehtiavustajakurssi, jonne menimme Kaisan kanssa.

Tullessa oli täyttä. Yksi lapsi oli koko ajan äänessä. En ymmärrä, miksi hän lauloi Täti Monikasta koko ajan vain kohtaa "kun täti menee torille". Saimme ahtaan pendoliinon kyytiä osan matkaa. Paikallemme oli parkkeerannut tavaransa nuori mies, joka osoittautui Kaisan tutuksi. Kaveri oli häpeissään, sillä hän oli vähän juovuksissa tavoistaan poiketen. Heppu yritti kuiskia Kaisalle, ettei koko kiinnostunut lähistö kuulisi, mutta epäonnistui. Kaisa ei saanut selvää suhinoista, ja minä ystävällisesti puutuin peliin. Se ei ollut mieleen velikullalle.

Niinpä lähimaasto kiinnostui vielä enemmän. Kun sitten vaihdoimme junaa, tämä heppuli seuraili meitä(totta puhuen vain Kaisaa). Minä tietysti kiidin edellä kuin pikajuna tavoilleni uskollisena. Tästä onnettomasta välikohtauksesta johtuen erehdyin junasta totaalisesti. Vaasan juna oli tahallaan viety toisen junan taakse, että porukat menisivät Kokkolaan, mutta epäonnistuivat tässä muilutuksessa. Meitä sanaseppoja ei jymäytetä.

Niin sitten istuimme väsyneinä ja hikisinä oikeassa junassa. Vielä yksi fiba meinasi sattua, kun Kaisa yritti junasta Tervajoella ulos. Ovea ei muka voinutkaan käyttää, ja hän joutui syöksymään tiiliskivikantamuksineen junan läpi ohitseni uudestaan toiselle ovelle, kun olin jo asettunut valmiiksi vilkuttamaan hänelle ikkunasta. Varmistin hänen ulospääsynsä, ja enää tarvitsi selvittää itsensä kotiasemalta autolle ja kotiin.

Sauna ja teevesi odottivat kotona. Juniori oli siivonnut ja tyytyväinen, kun oli saanut olla rauhassa muulta kotona asuvalta perheeltä sentään pari päivää.

Itse kurssista kerron tulevassa kirjoituksessa. Sulattelen vielä vähän kurssin antia.