Kategoriat: Ajankohtaista
Piti nousta vielä kirjoittelemaan, kun flunssa ei anna myöten nukkua. Mielessäni on eräs vertauskuva, jonka tahdon kertoa. Se koskee vieraskirjaani juuttunutta henkilöä, joka aivan ilmeisesti on päättänyt osoittaa minut maailman navaksi, jonka täytyy vastata hänen kysymyksiinsä, olivatpa ne mitä hyvänsä. Eikä se edes riitä. Hän tahtoo osoittaa minut mätämunaksi, koska en vastaa hänen kysymyksiinsä. Millä perusteella jollakin on otsaa vaatia vastaamaan ylipäänsä mihinkään?
Kun olen lähtenyt Jeesuksen seuraan, sain evääkseni korin, jossa on ruisleipää ja vettä. Ne kuvaavat sitä Sanaa, mitä tarvitsen selviytyäkseni matkastani. Sitä voin jakaa myös muille kanssakulkijoille.
Nyt on seuraani liittynyt henkilö, joka tivaa minulta sämpylöitä. Minulla ei ole niitä, on vain ruisleipää, mutta se ei kelpaa. Henkilö on päättänyt tahtoa sämpylöitä, eikä muu kelpaa. Hän on itse pukeutunut kaapuun, josta häntä ei tunnisteta. Kuitenkin hän huutaa pitkin mäkiä, miten kelvottomia eväitä hänelle tarjotaan, vaikka hän vain pyytää sämpylöitä.
Sähköpostissa on asiallista keskustella ja tuoda mielipiteitään julki ja pettymyksiäänkin. Jos pelkää niin paljon roskapostia, ettei uskalla lähettää toiselle sitä omasta sähköpostistaan, kun pelkää niin paljon ilmituloa, niin on parempi ettei kysele mitään. Turha silloin on ainakaan syyttää toista pelkäämisistä. Vain pelkurit asettuvat tekaistun sähköpostin taakse haukkuessaan toista. Sellainen ei haluakaan tietää totuutta.
Mutta kun minulla on vain sitä ruisleipää. Olen pahoillani, kun se ei kelpaa. Luulen kyllä että jos saisit sämpylää, ei sekään maistuisi. Jotain muuta sen pitäisi olla.