07.01.2008 - Eräs reissu takana

Oli mukava reissu Tuusulaan eilen. Olin sukulaisissa yötä ja he kuljettivat minua Hyvinkäältä edestakaisin; tulin aamulla suoraan töihin.

Kuvaus kesti 11 minuuttia. Esikoinen meinasikin, että monen tunnin reissu 11 minuutin takia! No, aika näyttää, oliko reissu sen arvoinen. Tapasin monia mielenkiintoisia ihmisiä. Koin johdatuksen makua siinä, että sieppasin nipun vanhoja hengellisiä lehtiä mukaan. Luin sitten junassa joulun ajan Sana-lehdestä Jaana Pölläsestä, ja se oli hyvä juttu. "Unohdin" sitten lehden sopivasti junaan, jonkun muunkin luettavaksi. Kun sitten pääsin perille, eiköhän siellä ollutkin juuri kyseinen henkilö tänään esiintymisvuorossa.

Kyseessä oli siis kerran kuussa lähetettävä seuratilanne, johon liittyy lyhyt puhe, musiikkia ja ns. kahvipöytäkeskustelu jossa minä siis olin mukana. Lisäkseni oli nuori, kahden lapsen psykiatri-isä keskustelemassa sekä Anne, jonka tunnen joidenkin vuosien takaa. Kun Anne muutti aikoinaan Vaasaan ja soitti minulle, meille syntyi välitön hengen yhteys. Nyt siis hänen kutsumanaan menin tuohon tilanteeseen – he asuvat nykyisin pääkaupunkiseudulla.

Tv-ihminen istui kuvauksen ajan vieressä, kuvauksen ulottumattomissa, ja näytti Annelle merkkejä montako minuuttia on jäljellä. Tietysti hän näytti merkkejään silloin kun Anne ei puhunut, ja minä olin äänessä. Minä en muistanut enää mistä merkeistä oli kyse, ja ajattelin että se nainen yrittää näyttää minulle, että älä huido käsillä! Niinpä minä lopulta istuin varmaan käsieni päällä. Voi surkeus. Muutenkin oli yllättävän vaikea olla siinä tilanteessa: unohdin, mitä aioin sanoa yms. Toivottavasti juttu ei ole kohellusta. Ei kai. Ainakin se meni sikäli nappiin, kun rukoilimme, että aika riittää ja turhat pulinat unohtuvat. Anne sanoi kiitos, juuri kun 11 min oli täynnä!

Yö meni rohtoja niellessä. Törkeä olo. Päivä meni työhuuruissa. Nyt yritän palautua normaalirytmiin. Nuoriso on lähtenyt kukin töihinsä ja me juniorin kanssa pidämme yllä kotiarkea. Se tuntuu ihan mukavalle vaihteeksi. Arin luo en viitsinyt mennä flunssani kanssa tänään, mutta jospa jo huomenna.

En nyt keksi mitään korkealentoista kirjoittaa, mutta laitan kirjoituksiin sen juttupohjan, mistä aioin puhua siinä keskustelussa. Se tulee kevään mittaan jonain sunnuntaina kai klo 15 mutta informoin kyllä sata kertaa asiasta, niin että lukijat saavat täitä mokomasta höpinästä. Kyllä se keskustelu minun osaltani meni tuohon suuntaan, mitä olin ajatellutkin.

Tammikuun pakkasia ja hiihtokelejä niille lukijoista, jotka siitä nauttivat! (minä en)