Kategoriat: Muu kirjoitus
Kalevassa tänään, Hesarissa 7.1., Pohjalaisessa 9.1.
Hiljattain eräs lähimmäinen sai pari viikkoa väärää lääkitystä sairaalassa. Omaiset ihmettelivät, kun potilaan kunto vain heikkeni. Onneksi läheinen alkoi ihmetellä hoitajalle potilaan silmätippoja. - Lääkärin määräyksestä sokeaan silmään, oli vastaus. Hyvä juttu, paitsi ettei hoidettavan silmä ollut sokea tai muutenkaan rohtojen tarpeessa!
Kävi ilmi, että potilasta pidettiin eri henkilönä mitä hän oli. Samaa on tapahtunut muillekin. Riittää että on sama etu- tai sukunimi, ja potilas voi tulla hoidetuksi eri henkilönä. Hengenvaarallista! Joskus tosiaan tulee mieleen, että henkilöt ovat "vain töissä" järjen käytön sijaan.
Ei kannata myöskään luottaa ihmiseen, edes lääkäriin. Mielellämme nojaisimme johonkuhun itseämme viisaampaan. Olen tullut monen muun tavoin huomaamaan, ettei kannata. Toki voi ottaa ohjeet vastaan ja noudattaa niitä, mutta kaikkea ei pidä uskoa. Lääkärit menevät mieluummin toisen lääkärin taakse kuin puolustavat potilasta; valitettavasti monessa tapauksessa käy näin.
On hyvä omaisten muistaa, että me olemme niitä, jotka huomaamme muutokset potilaan voinnissa. Hoitajat eivät välttämättä huomaa. He tekevät työtään ja hoitotyö voi lamaannuttaa pitkän päälle. Jokainen hoitotyötä tekevä tunnistaa tämän ilmiön, minäkin.
Osasyynä on elämän arvojemme muuttuminen maassamme. Alitajuisesti meihin syötetään ajatusta hyödyttömistä ja hyödyllisistä ihmisistä. Tulee kalliiksi hoitaa huonokuntoista porukkaa, ja työn ns. turhuus verottaa myös sen mielekkyyttä. Varat tahdotaan käyttää kehittämiseen ja eteenpäin menoon. On unohdettu, että siunaus rikkaaksi tekee, eikä raha tai valta. Ihmisten silmissä korkea voi olla Jumalan silmissä tyhjän arvoinen.
Tehokkuus on päivän sana, ja siinä hitaat ovat tiellä. Kiire on vaan muka mahdoton. Mihin? Ihmisarvoa ei voi mitata vain silmään näkyvällä. Itselleni suurin rikkaus elämässä on tähän asti ollut mieheni sairauden kautta tullut ymmärrys kärsiviä ja alas painettuja kohtaan. Sillä ei ole rahallista arvoa.
Jokainen voimme joutua elämän konkurssiin, jossa raha ei riitä, vaikka sitä olisi kuinka paljon. Jää vain ihminen rinnalle(jos sellainen on) ja Jumala. Golgatalla on maksettu kallis hinta jokaisesta meistä. Ei pidä aliarvioida ihmistä, varsinkaan puolustuskyvytöntä. Elämän rikkaus löytyy lähimmäisen rinnalle asettumisesta.