03.01.2008 - Tammikuun pakkasia

Vuosi vaihtui, ja pakkastakin tänä aamuna 10 astetta.

Gossnerin Aarrearkkusessa on seuraava teksti:
"Ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa, sillä ei ole muuta nimeä taivaan alla ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman." Apt. 4:12 jakeesta. Se nimihän on Jeesus Kristus. "Hänen nimensä on totisesti kokonainen Raamattu, Jumalan kirja, testamentti, joka sisältää uutta ja vanhaa. Aarrearkkunen, johon kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettynä. Jumalan lähetyskirje, jossa meille tehdään tunnetuksi koko Jumalan suunnitelma meidän autuudestamme. Lähde tai kaivo, josta saamme ammentaa kaiken sen jumalallisen voiman, jota elämäämme ja jumalista vaellustamme varten tarvitsemme.

Tämän turvin astukaamme sisälle uuteen vuoteemme, täynnä luottamusta siihen, että hänessä meille kaikki hyvin onnistuu. Tässä nimessä tahdomme alkaa ja päättää vuoden jokaisen päivän ja päivän jokaisen hetken. Tässä nimessä tehkäämme työtä ja levätkäämme, valvokaamme ja nukkukaamme! Tässä nimessä tehkäämme kaikki työmme ja siinä myös kärsikäämme! Hänessä pysykäämme iankaikkisesti! Aamen."

Näin siis Aarrearkkunen kirjoittaa meille rohkaisuksi tälle vuodelle.

Tänään olen menossa jHs erään ystävän 85v-päiväkahville. Hän asuu vanhainkodissa, ja on tullut tutuksi käydessäni lauleskelemassa kyseisessä paikassa. Viime vuonnakin sain kutsun ja noudatin myös sitä. Koen tärkeäksi mennä, sillä tuossa iässä ystävät ovat harvinaisia!

Huomenissa menen tapaamaan erästä ulkomaalaista, Suomessa uskoon tullutta iranilaista, jos saan tulkin mukaani, eikä kurkkukipu äidy ylen kamalaksi. Kyseisellä henkilöllä on rankka elämä takana, mutta vastaavasti hän on kokenut selkeästi Jeesuksen ilmestymisen itselleen. Monille muslimeille Jeesus kuulemma ilmestyykin, tai he näkevät näkyjä joiden perusteella he kiinnostuvat kristinuskosta. Ehkäpä ihmisen puheet eivät vakuuta siinä kulttuurissa eläviä ihmisiä, joten Jumalalla on eri keinot. Esim. Kätketty huntu -kirja kertoo tällaisesta henkilöstä.

Viikonloppuna on jännittävä paikka: olen menossa, jälleen jos Herra suo, kristillisen televisiokanavan, tv 7:n, ohjelman nauhoitukseen. Kyseessä on ohjelma, jossa istutaan pöydän ympärillä ja keskustellaan lasten kasvatuksesta. Ystävä, joka asuu Etelässä, oli saanut kehotuksen pyytää minua mukaan kyseiseen keskusteluun.

No, tuohan tietää valvomista ja rukoilemista. Heti kättelyssä huomasin, että vaatekaappi on tyhjä. Tai hyvä on: ei tyhjä, mutta ei täytä kyseisen tilanteen vaatimusta. Siis kauppaan. Kun mietin ja kyselin, menenkö vai enkä mene, tuli mieleeni Raamatun jae: Minä olen avannut eteesi oven, jota kukaan ei voi sulkea. Sitten tulikin mieleeni parin kuukauden takaa erään ystävän näky, jossa ovi oli auki, ja sain kehotuksen odottaa kunnes tulee astua sisään. Aika näyttää, tarkoittiko se tätä ovea.

Haasteissa on se hyvä puoli, että on pakko rukoilla. Niiden edessä tajuaa oman mitättömyytensä ja pienuutensa. Ei kykene mihinkään ilman Jumalan apua. Olen pyytänyt Jumalalta, että hän siirtelisi mattoa jalkojeni alla sen verran, etten luulekaan seisovani omin voimin. Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea, sanotaan Raamatussa. Tänä aamuna koinkin, että mattoa hinataan, ja silloin ihmeellisesti Jumalan sana aukeaa! Kun on nälkä, ruoka maistuu; kun ei ole nälkä, ruokaa ei tee mieli.

Jumala antakoon koko meidän kansalle Sanansa nälän! Eilen kuulin, että eräässä seurakunnassa oli tullut useita sanomia herätyksestä. Sitähän me odotamme: että Jumala astuisi alas ja alkaisi tapahtua. Hän lupaa Mooseksen kirjassa, että hän näkee kurjuutemme, ja astuu alas auttamaan. Tosin apu voi olla erilaista kuin me ajattelemme. Syrjään ei jää kukaan, syyttämään ei pääse yksikään, kun Jumala ilmestyy. Silloin jokainen tulee syntisen paikalle!