Kategoriat: Muu kirjoitus
Pohjalaisessa 8/07
Hietasaaren rannassa uimareita ja auringonpalvojia on viehättänyt tänä kesänä valkoisten joutsenten uiskentelu. Tosin yhdeksästä valkokaulasta yksi on ottanut siivet ylleen, vai liekö suorastaan jalat alleen! Mutta kenen jalat, sitä voi miettiä.
Ainakin minun laskujeni mukaan niitä on enää kahdeksan. Välillä ne ovat mahapuoli ylöspäin, kun myrsky on niitä riepottanut, mutta tänä aamuna taas enimmäkseen oikein päin. Osa kanadanhanhista lienee loukkaantunut uusista uimakavereista, sillä heikäläisiä on näkynyt kai puolet viime vuoden määrästä. Mutta muita siivellisiä kyllä onneksi sitäkin enemmän.
Uimalaiturilla on ollut ilo seurata lokkien kasvamista aikuisiksi. Poikaset lienevät aikuisia jo, mutta pitkään oli kolme tohvelin näköistä kaveria laiturilla kököttämässä. Kun ne lensivät, ne olivat ihan aikuisen näköisiä, mutta maassa istuessaan kaulattomia, ja haaleampia kuin aikuiset linnut. Alkuvaiheessa niiden emo ei tykännyt ollenkaan, kun uiden lähestyi poikasten olinpaikkaa. Välillä laiturilla oli kai tiiraperheenkin välilaskupaikka. Mielellään pysyikin nokan ulottumattomissa, mutta mukava oli käydä tervehtimässä kuitenkin näköetäisyydeltä.
Pääskysillä oli pesänsä avantouimareiden laiturin alla. Aamulla aikaisin pariskunta istui nokka samaan suuntaan laiturin kaiteella. Hädissään ne lentelivät laiturin alle ja pois sieltä, kun uimarit kävelivät niiden kodin yläpuolella. Vähän rauhaton kotipaikka niillä oli. Välillä ne sujahtivat ihan pään ohi veden pinnalla.
Oikeita joutsenia olen onnistunut näkemään alkukesästä, kun ne olivat aamupalalla mattolaiturin lähistöllä useina päivinä. Ja kerran nyt loppukesällä eräs pariskunta esitteli viittä poikastaan lähellä rantaa. Joutsenet ovat kauniita ja uljaita!
Onneksi sekaan mahtuu ihmisuimareitakin, ja vesi on vielä lämmintä. Joten uimaan vaan, ja sitä voi sitten jatkaa talven yli, kun on saanut uimakärpäsen pureman.