Kategoriat: Ajankohtaista
Kevät on nostanut sinivuokot takapihalla kukkimaan. Mukulaleinikit ovat valloittaneet lähes koko kukkapenkin - ne olisi pitänyt alunperin laittaa ihan muualle. Nyt olen niitä siirtänytkin, mutta ne mielellään valtaavat ihan kaiken. Kauniita ne ovat, kun kukkivat keltaisenaan ihan pian, mutta ei sitä ihan kaikkea tarvitsisi ahmia yksien kukkien!
Kun minulta on kysytty, mitä kuuluu, en osaa vastata oikein mitään. Niin paljon kuuluu, eikä nyt ulkoisesti mitään suuria muutoksia. Muurinaukossa olemme rukoilleet joka aamu ja ilta nuortemme kanssa. Arin kanssa rukoilemme aina kun tapaamme. Päivittäin ystävien kanssa soitellaan ja rukoillaan, tai joku käy täällä ja rukoilemme. Eilen viimeksi uskova mattokauppias, ja samaan aikaan eräs ystäväni, joka tuli myös mattokaupoille. Ja illalla soitti eräs uskonystävä myöhään ja rukoilimme.
Eilen Jumala varjeli minua tilanteessa, jossa olisi voinut käydä tosi huonosti. Ajelen tätä nykyä isolla miesten pyörällä, joka on kevyt polkea. Siinä on kaksi vaihdetta, joita vaihdetaan polkaisemalla taaksepäin. Pyörässä on vain jalkajarrut. Ajelin töistä lähdettyäni alamäkeä kuten usein ennenkin, mutta yhtäkkiä jarrut eivät toimineetkaan! Pyörä polki vain tyhjää. En tiedä edes miten toimin, mutta juuri ennen ajotietä ( onneksi kulman takaa ei tullut pyöriä tai kävelijöitä!) sain kiinni liikennemerkistä. Sen ehdin havaita, että huusin jotain, ja selkääni sattui. Mutta pääsin jatkamaan matkaa muina miehinä.
Kokeilin sitten jatkuvasti jarruja, ja ne tuntuivat toimivan. Kun sitten lähellä rantaa menin aika jyrkkää mukulakivikatua alaspäin, pyörä päättikin toimia oman päänsä mukaan. Jarruttelin kenkä maassa, niin että pelkäsin jo kipinöiden lentävän, tai sitten kengänpohjan kuluvan puhki. Viimein päätin, että antaa palaa, kun ei autoja näkynyt ja päästelin tukka suorana mäkeä alas. Mutta nyt vien pyöräparan huoltoon. En uskalla enää mokomalla rakkineella ajella, kun ei siihen ole luottamista. Huh, huh!
Kotimme tuoksuu tuoreelle leivälle. Olen kehittelemässä omaa leipäohjetta. Otin edellisestä taikinasta juurta ja laitoin pakastimeen. Eilen otin sen, ja aloin hapattaa taikinaa. Illalla mietin, pitääkö valvoa yö leipoissa, mutta laitoin sitten jääkaappiin koko kulhon. Aamulla jatkoin leipomista, ja nyt ovat leivät valmiit. Tein ristin merkin taikinan päälle illalla, kuten äiti on opettanut. Siunattua leipää siitä tuli, vaikken vielä ole maistanut.
Meille on tulossa lakkiaiset viiden viikon päästä. Koulupäiviä on vielä 26 tämä päivä mukaan lukien. Olen laskenut tarkasti, koska paukut meinaavat loppua välillä. Vuosi alkaa painaa tässä vaiheessa. Ja kun siitepölyjä riittää, niin sekin minua väsyttää. Syön allergialääkkeitä ympäri vuoden. Jos en ota joka päivä, nenä menee yön aikana tukkoon, eikä aikaakaan, niin on poskiontelotulehdus. Se ei ole kivaa, joten hotkin mielelläni pillerin päivässä, ja se on auttanut aika tehokkaasti.
Olin pitämässä oppitunteja neljäs- ja kolmasluokkalaisille jokin aika sitten. Jäi mieleeni uskonnontunti. Lapset olivat vastanneet kysymykseen, miksi on joskus vaikea luottaa Jumalaan. Eräs lapsi vastasi: - Jos ei usko, on vaikea luottaa. Se oli tosi hyvä vastaus. On suorastaan mahdotonta luottaa henkilöön, johon ei usko. Kunpa itse voisi olla uskottava tekemisessään ja olemisessaan. On monia joilla on kauniit puheet, mutta käytäntö on toista. Se ei vakuuta.
Ms-juttunurkka on toiminut suorastaan vilkkaasti. Se on siis ms-omaisten vertaistukiryhmä. Koen että itselläni on nykyisin helppoa kun tilanne on ollut seesteinen pitkään, ja tilanne on tavallaan seisova. Olen kiitollinen Jumalalle, että hän on auttanut tähän asti. Toivon voivani seisoa niiden rinnalla, joilla on kitkatilanne, ja vaikka ei olisikaan, niin sama tilanne yhdistää.
Olen menossa puhumaan helluntaiseurakuntaan (en ole käynyt siellä koskaan!! Paitsi joskus muinoin teltalla kesällä)aiheesta sairaan vierellä jaksamisesta. Puhuin siitä kansanlähetyksen naisten tilaisuudessa aiemmin, ja koin, että tämä on minun heiniäni niin sanotusti, ja tarjosin itseäni muuallekin puhumaan. Rukoilen, että voisin tuoda toivoa ihmisille, joilla on vaikeaa. Että sillä lohdutuksella, millä Jumala on meitä lohduttanut, voisin lohduttaa toisia, jotka ovat kaikkinaisessa ahdistuksessa. Tämä on aihe, josta pitäisi puhua enemmän, koska kärsimystä on paljon.
Nyt menen leipämaistiaisiin, ja sitten pyöräni pääse huoltoon. Itse menen mereen uimaan. Sain kylmää jalkoihini lauantaina, ja olen kärsinyt kovasta jalkasärystä monta päivää. Eilen jo kävin meressä antamassa vastalääkettä koivilleni kylmyyteen, ja nyt menen taas. Meri on sulanut kokonaan. Kevät on tullut! (Peipposet tulivat 9.4 ja ensimmäisen västäräkin näin 17.4.)