Kategoriat: Muu kirjoitus
(Matkalla-lehteen 2/06)
Jumalanpelko-sanasta voi herätä kauheita ajatuksia: onko Jumala tyranni, jonka edessä pitää vapista tms. Se on varmaa eräs puoli Jumalasta, mutta se ei ole koko totuus.
Seuratessani tämän ajan lapsia, huomaan, etteivät he kunnioita aikuisia. Kotona ollaan liikaa kavereita. Mitä siitä seuraa? Lapsi ei opi, että jokaisen polven pitää notkistua Jumalan edessä. Ennen kuin se voi tapahtua täällä ajassa (Raamattu sanoo, että kerran se joka tapauksessa tapahtuu), on vanhempia opittava kunnioittamaan.
Itse "kunnon kasvatuksen" saaneena koen, että ei ole vaikea hyväksyä auktoriteetteja yläpuolelleni: on helppo totella työnantajaa tai seurakunnan johtajaa, kun isän sana oli laki. Sekin on tärkeää, ettei alistu epäoikeudenmukaisuuden edessä; ole väärällä lailla kiltti. Pitää uskaltaa sanoa, jos kohtaa vääryyttä.
Miksi totella muka jotain Jumalaa, jota ei edes näe, jos ei ketään muutakaan tottele? Sehän olisi ihan hullua. Mutta perheessä juuri pitäisi oppia sisäistämään tietty järjestys: isä on perheenpää jota äiti kunnioittaa ja jota lapset tottelevat. Perhe on se ydinsolu, joka tukee lapsen kehittymistä terveeksi aikuiseksi, parhaassa tapauksessa. Sieltä saadaan malli hengelliseen elämään. Jos isä rakastaa äitiä ja lapsia, hän antaa mallin Taivaallisen Isän rakkaudesta lapselle. Meillä monella on hyvin vääristynyt käsitys Jumalan rakkaudesta johtuen omasta isästämme.
Se, että oppii avaamaan suunsa vääryyden edessä, on myös tärkeää. Koemme Jumalan edessäkin usein tulleemme kaltoin kohdelluksi. Miten ihanaa on, jos sen uskaltaa kertoa Hänelle! Hän ei siitä vihastu. Vaikka tilanteemme ei muuttuisikaan, on tärkeää tulla kuulluksi Isän edessä. Emme ymmärrä Jumalan kuritusta täällä ajassa, mutta luottamus Häneen kasvaa, kun tiedämme Hänen kuulevan meitä. Kuritus on parhaaksemme, niin Raamattu vakuuttaa, ja me saamme uskoa.
Lapsi oppii vanhempiensa esimerkin kautta. Siksi on tärkeää olla rehellinen. Sanamme eivät paina niin paljon kuin elämäntapamme. Jos jätämme tv-luvan maksamatta, se osoittaa, että auktoriteetteja ei tarvitse totella. Miksi lapsi sitten tottelisi? Selitys, että ohjelmat ovat huonoja; siksi en maksa lupamaksua, ei ole realistinen. Miksi pitää tv:tä, jos ohjelmat ovat huonoja?
Pieni lapsi on hyvin altis vaikutteille, ja mielellään kuulee Jumalan ja Jeesuksen rakkaudesta. Kun sana kylvetään pienenä, se kantaa hedelmää ennemmin tai myöhemmin Jumalan sanan mukaan. Oma esimerkkimme joko vahvistaa tai heikentää Sanan vaikutusta. Jumala meitä auttakoon olemaan sanan tekijöitä eikä vain kuulijoita.
Paula Hakkola, Vaasa