Kategoriat: Muu kirjoitus
Pieni puhe Lappajärvellä pyhäinmiestenpäivänä 6.11.2005
Minulle on suuri ilo tulla Lappajärvelle, sillä se edustaa minulle eräänlaista kotipaikkakuntaa. Nimittäin papan sisko, Liisa Savola, os. Vähäsöyrinki, on haudattu Lappajärven hautausmaalle, ja lisäksi lukuisia isäni serkkuja. Isän isä, siis pappani, Juho Vähäsöyrinki, on ollut 12v v. 1902, kun hän vanhempiensa ja perheensä mukana muutti Lappajärveltä Nivalaan, jonne asettuivat maata viljelemään. Pikkutyttönä kotonamme vieraili usein sukulaisia Lappajärveltä, ja muistan, että he puhuivat vähän eri murretta, ja toivat usein kalaa tuliaisina. Tulivatpa usein pelkästään kaloja tuomaan. Isänikin on ollut näihin päiviin kova kalamies. Viimeksi viime helmikuussa isäni ja veljeni olivat saattamassa sukulaista hautaan Lappajärvellä. Jostain syystä juureni ovat syvällä Lappajärvellä.
Kun sain kutsun lähteä Lappajärvelle, ja kuulin päivän aiheen, tuli heti mieleeni eräs muisto. Lapsena ollessani tehtäväni oli hyvin usein olla navettamiehenä, ja kesäisin hakea lehmät nevalta. Nevalle johti tie, joka oli aidattu molemmin puolin. Muistan sen näkymän kuin eilisen päivän. Lapsena paistoi aina aurinko, ja leivonen lauloi korkealla, paikallaan räpytellen. Risu kädessä, saappaat jalassa marssin työhöni.
Tuota nevan tietä myöten lehmät vietiin pellolle, jossa ne saivat syödäkseen ja juodakseen. Se oli lehmille mitä parasta elämää. Kun ne tuotiin navettaan, turvallista tietä myöten, ne saivat luovuttaa maitonsa ja saivat hyvää hoitoa, jos joku niistä oli sairastunut, tai repinyt itseään aidassa tms. Näin lehmille oli järjestetty juuri niille sopiva lepo ja työ. Kiinnyin lehmiin, ja äidin kanssa huolehdimme niistä. Jokainen oli oma persoonallisuutensa.
Omalta kohdaltani käsittelen aihetta psalmin 25 joidenkin jakeiden pohjalta. Psalmi on Daavidin psalmi. Aloitan jakeesta 8: Hyvä ja luotettava on Herra. Sen tähden hän neuvoo syntisiä tielle.
Kun olin etsikkoajassa 23v sitten, ja menin ensimmäistä kertaa raamattupiiriin, näin silmissäni näyn kahdesta tiestä. Nuo toiset, uskovat nuoret kulkivat toista tietä, minä sitä toista. Aloin rukoilla, että Jumala näyttäisi vaikka unessa, miten pääsen tuolle toiselle tielle. Tiesin että en tunne tuota tietä, mutta se olisi jotenkin parempi kuin tähän asti kulkemani. Kolmen kuukauden kuluttua Jumala vastasi toivomallani tavalla unen kautta, ja osoitti että hän on hyvä ja luotettava, kuten vakuuttaa sanassa.
Jakeessa 4 sanotaan: Herra neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi. Herra neuvoi tien alun, johdatti polun päähän josta sain aloittaa. Ottamalla Jeesuksen vastaan omakohtaisena Vapahtajana, sain astua Hänen tielleen. Hänen armonsa sen sai aikaan. Eräs uskova pariskunta oli tilannut meille vuoden ajan jo hengellistä lehteä. Usko syntyy Jumalan sanan kuulemisen kautta. Luin hengellistä lehteä, ja aloin kuulla sitä raamattupiirissä: näin sain kutsun lähteä Jeesus-tielle. Jumalan Pyhä Henki kutsui minua Jeesuksen yhteyteen.
Jae 5: Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet pelastukseni Jumala. Sinua minä odotan avukseni kaiken päivää. Kun Pyhä Henki avasi silmäni, aloin nähdä. Tosin minusta tuli ensin kammottava fariseus; lähelläni oli varmasti paha olla: kuvittelen olevani suunnilleen pyhimys! Mutta Jeesus kutsuu ihmisen tielleen, hänellä on keinot osoittaa mikä on totuus ihmisestä. Niinpä tulin vähitellen synnin tuntoon. Koin että olen niin kamala ihminen ettei Jumalakaan voi rakastaa tällaista. Silmäni alkoivat aueta itseni suhteen. Siihen asti näin vain muiden viat. Jumala rakkaudellaan ja armollaan ohjaa kaiken viisaasti. Ensin en muistanut edes rukoilla; säikähdin illalla, että ai niin, rukoillakin voisi. Vähitellen tie alkoi aueta.
Hyvänä kouluna uskon tien alussa, oli suuri ahdistus: mieheni veli paloi pahoin, ja minä kävin häntä vauvan kanssa katsomassa päivittäin. Muistin rukoilla, kun oli pakko. Tilanteet olivat vaikeita ja ahdistavia. Kun Vesa sitten kuoli, se oli suuri helpotus, koska hän siirtyi Taivaan kotiin, ja tuskat loppuivat. En tiedä kuinka olisimme selvinneet ilman Jumalan pelastusta.
Jae 9: Hän johdattaa nöyriä oikein, hän opettaa nöyrille tiensä. Psalmissa 119:67 sanotaan: Ennen kuin minua nöyryytettiin, minä eksyin, mutta nyt minä noudatan sinun sanaasi. Monta nöyryytystä olen tarvinnut tällä tiellä, ja vieläkin meinaa nokka nousta, mutta Jumalan pelko on kasvanut tien edetessä. Maasto käy usein niin vaikeaksi, että on mahdotonta suunnistaa ilman pysähtymistä ja kyselyä Herran edessä. Ps 25 jakeessa 12 sanotaan: Kuka on mies joka pelkää Herraa? Sen hän neuvoo tielle, joka hänen on valittava.
Jeremian 23 luvussa sanotaan: Kuka on seisonut Herran neuvottelussa sekä nähnyt ja kuullut hänen sanansa? Ja edelleen: Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani he julistaisivat minun sanani minun kansalleni ja kääntäisivät heidät pois pahalta tieltään ja pahoista teoistaan. Herra siis lupaa pitää minut ja sinut tiellä, kun kuuntelemme Hänen ääntään emmekä säntää omassa voimassamme minne sattuu. Jae 10 psalmissa 25: Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa. Joskus tiemme muuttuu suorastaan poluksi. Se on kuin pimeässä laaksossa luikertava polku, syvällä laaksossa. Tie tuntuu olevan ummessa, emme näe mitään. Kuitenkin Jumalan ansiotonta rakkautta meitä kohtaan on se, että juuri siellä syvällä pimeillä poluilla Hänestä tulee meille ainoa tie. Kaikki muut tuet karisevat. Mutta se ei käy hetkessä.
Kun mieheni Ari sairastui heti avioiduttuamme pian 25v sitten, ja aika nopeasti hänen terveytensä murtui kokonaan, ovat polut olleet usein kapeat ja pimeät. Mutta Jumalan rakkaus Jeesuksen tähden on valaissut aina kuitenkin sen verran että toivo ei ole täysin kadonnut. Lähellä se on ollut, mutta Hän on osoittanut millainen Hän on, ja millainen minä olen. Hänen sielunsa saa nauttia hyvää, ja hänen jälkeläisensä perivät maan, sanotaan jakeessa 13. Meillä on neljä lasta, 14 - 23vuotiaita nyt, ja jokainen heistä on uskossa. Jumala on antanut meidän sielumme nauttia paljon hyvää. Suuria ahdistuksia, mutta myös suurta siunausta.
Jae 14 lupaa: Herran neuvo on tunnettu niille, jotka häntä pelkäävät, ja hän ilmoittaa heille liittonsa. Jumalan pelko on minulle sitä, että luottamus omaan viisauteen on karissut. Tie on käynyt niin ahtaaksi, että katse on pidettävä Jeesuksessa koko ajan. Hänen todellisuutensa on oltava minunkin todellisuuttani. Jos emme usko, emme kestä. Hän on luvannut neuvonsa ja apunsa meille, kun etsimme Häntä. Hän on luvannut, ja itseään Hän ei voi kieltää. Itsensä ja oman Sanansa tähden Hän varmasti johtaa meidät tietä joka antaa iankaikkisen elämän.
Pidin tämän puheen mutta se rönsyili tästä kyllä monessa kohdin. Kuitenkin koin että Pyhä Henki johdatti puhettani ja se oli sellainen kuin oli tarkoitus.