Kategoriat: Ajankohtaista
Huomenna tulee kuluneeksi 31v kun mummuni kuoli. Ylihuomenna 41v kun pappa kuoli. Näin pyhäinmiesten päivän aikana ajattelen heitä enemmän. Varsinkin mummua, jonka muistan paremmin. Olin vajaa 15v kun mummu kuoli.
Asuin pikku tyttönä mummun kamarissa. Ainakin joitakin vuosia. Mummu nukkui omassa sivusta vedettävässä sängyssään. Minä nukuin toisella seinällä papan entisessä vastaavassa. Jotkut muistot ovat erityisesti jääneet mieleen. Kuten se, että mummun kanssa veisattiin virsiä illalla. Minä olin innokas veisaaja. Kaikki veisattiin mitä osattiin: mummu osasi joitakin mutta minäkin kai koulussa olin oppinut muita mitä mummu ei niin hyvin osannut.
Joulun jälkeen, varsinkin, mummulla oli sängyn alla pahvilaatikossa herkkuja: hedelmiä! Laatikko oli minun sänkyni alla. Illalla mummu saattoi kysyä, syötäisiinkö omena vai appelsiini. Mummu kuori ja pistettiin puoliksi.
Sängystä seurasin mummun iltarutiineja. Mieleeni on jäänyt vanhalta tuoksuva piironki. Mummu avasi sen, ja sieltä tuli vanha, tuttu haju. Mummulla oli monta putelia piirongissaan: kamferia ym. Joka putelista mummu hörppäsi tilkan. Ties mihin vaivoihin auttoivat. Sitä oli pikkutytön mielenkiintoista seurata. Mummu saattoi pukea lapaset vielä käsiin ennen nukkumaan menoa, kun käsiä paleli; veri ei kiertänyt kunnolla.
Sitä en muista luimmeko iltarukouksia mummun kanssa. Vanhaa nahkakantista Raamattua joskus selasin. Saunan jälkeen mummun pää oli aina kipeä. Hän sitoi huivin tiukasti otsalle. On tullut mieleeni tuokin asia, kun viime aikoina pääni on ollut kipeä saunan jälkeen!
Mummu halusi usein, että kampaan hänen tukkaansa. Sieltä piti muka etsiä täitä, vaikkei niitä ikinä ollut. Mummu oli oikein siisti ja puhdas ihminen. Hänestä oli varmasti mukava kun päätä kammattiin. Lopuksi siihen tehtiin letti, jonka mummu kääräisi sykerölle. Ohut, harmaa letti se oli.
Kuulin kyllä kerrottavan, että silloin kun mummun poika, Jukka, kuoli 40vuotiaana syöpään, mummun päähän tuli täitä: hän suri niin kovasti. Sanottiin, että kun oikein suree, niin voi käydä. Jukan vaimo jäi odottamaan kymmenettä lastaan joka syntyi pari kuukautta isänsä kuoleman jälkeen. Mummulla itsellään oli 10 lasta.
Muistan kun pappa kuoli sairaalassa. Olin silloin viisivuotias. Mieleeni on jäänyt, kun Maija-täti tuli meille linja-autolla, ja mummun kanssa kävelivät pihatietä ja itkivät.
Mummu sairasti ja oli huonossa kunnossa useita vuosia, ja äiti hoiti häntä. Kotiapukin kävi auttelemassa. Viimeisen vuoden mummu oli vanhainkodissa. Hänellä oli kipuja ja hän voivotteli hiljaisella äänellä. Mummulla oli usko Jumalaan ja kerran hän kysyi minultakin sairaalassa jotain siitä asiasta. En ymmärtänyt hänen kysymystään, mutta jäin kyllä miettimään. Uskon että mummu rukoili puolestani. Niihin rukouksiin on vastaus tullut. Minä puolestani rukoilen sukuni puolesta. Ja moni muukin suvussani tekee niin.
Ensi sunnuntaina, pyhäinmiesten päivänä, olen menossa Lappajärvelle, jos Jumala suo. Siellä on jokin seurakuntatapahtuma, ja kansanlähetyksen naistyöntekijä on pyytänyt myös minulta pienen puheenvuoron sinne. Aiheena on: "Jeesus sanoo: Minä olen tie, totuus ja elämä."
Koen tuon reissun ikään kuin paluuna juurilleni. Se on kummallista, että vaikka olen käynyt Lappajärvellä vain muutaman kerran elämässäni, se tuntuu lähes kotipaikkakunnalta. Pappani on ollut 12v kun hän on perheensä mukana muuttanut sieltä Nivalaan v. 1902 helmikuussa.
Ihmisen on tärkeää tietää, että kuuluu johonkin. Että on suku, perhe, koti. Olen kiitollinen omista juuristani ja rukoilen Jumalaa sukumme puolesta.
Sytytän kynttilän pyhäinmiesten päivänä ja muistelen edesmenneitä rakkaita ihmisiä. On hyvä hiljentyä välillä katsomaan taaksepäin. Sitten voi taas suunnata katseen eteenpäin, kun tietää mistä on tullut.
Kaikkein tärkeintä kuitenkin on tietää määränpää, mihin on menossa. Jos synnit eivät paina tunnolla, vaan on rauha Jumalan kanssa, niin silloin on mieli kevyt levottoman, kiireisen menonkin keskellä. Silloin saa Raamatun sanan mukaan elää toivon varassa luottaen siihen, mitä Jeesus Kristus on tehnyt puolestani. Minäkin saan uskoa ARMOSTA syntini anteeksi ja periä iankaikkisen elämän joka on minulle varattu. Olethan sinäkin, ystäväni, lunastanut paikkalippusi? Se on joka tapauksessa maksettu jo Golgatalla, kun Jeesus sanoi ristillä: se on täytetty. Silloin sovitettiin koko maailman synti, ja taivaan ovet ovat auki sille, jolle uskoo. Kun uskot, sydämesi alkaa laulua kiitoslaulua Jumalalle!