Kategoriat: Muu kirjoitus
Olen lähettänyt tämän neljään maakuntalehteen mutta tietääkseni sitä ei ole julkaistu (22.10.2005). Kahteen kristilliseen lehteen lähetin sen jälkeen, ja toinen niistä julkaisi heti.
Tällä kertaa potkun kirjoittamiseen antoi eräs piispamme haastattelussaan Pohjalaisessa 2.10. Kirkon tärkeimpiä tehtäviä haastattelun mukaan on opettaa ihmisiä elämään hyvää, inhimillistä elämää. Tärkeintä ei katsottu aiheelliseksi mainita. Haluan tuoda sen esille, ettei kukaan erehdy luulemaan, että tärkein sisältyy edellä mainittuun.
Kirkon tärkein tehtävä on julistaa evankeliumia Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Evankeliumi tarkoittaa ilosanomaa, joka kerrotaan Raamatussa : Kaikki jotka uskovat Herraan Jeesukseen, saavat syntinsä anteeksi Hänen nimensä kautta. Kirkon tulee julistaa ja opettaa tätä. Kirkolla ei mitään muuta sanomaa olekaan, eikä sitä tarvita. Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin sen ohessa teille kaikki muu annetaan; kaiken muun julistuksen tulee sisältyä tähän. Kun kirkko lakkaa julistamasta evankeliumia, se on tehnyt itsensä tarpeettomaksi. Jos suola käy mauttomaksi, se heitetään pois. Jos valo lakkaa palamasta, sillä ei ole mitään virkaa.
Hyvän, inhimillisen elämän opettaminen ei kuulu kirkolle ilman opetusta syntien anteeksiantamuksesta ja sovituksesta. Ihminen on läpeensä syntinen, eivätkä hyvät elämäntavat pelasta häntä. Pelastustahan kirkko julistaa, ja se on Jeesuksessa; raamattu sen selvästi osoittaa. Ihmisten hyvä käytös tekee maailman miellyttävämmäksi elää, ja sitä tulee vanhempien, opettajien ja kasvattajien iskostaa lasten mieliin. Mutta ilman mielenmuutosta, joka tulee evankeliumin kuulemisen kautta, ihmisen sisin ei muutu. Ahdistuneelle, sairaalle, pelkäävälle tai syyllisyytensä kanssa painivalle elämän hyvyys ei anna toivoa: tarvitaan julistusta siitä, että synnit ja syyllisyys saadaan anteeksi Jeesuksen tähden.
Kirkolliset toimitukset ovat tärkeitä ja pyhiä, mutta kuinka monelle ne ovat vain ulkonaista tunteisiin vetoavaa touhua, joka aneiden tavoin muka johtaa taivaaseen! On suurta itsepetosta luulla ulkoisten toimitusten pelastavan ilman uskoa. Joka tuudittaa ihmisiä uskomaan sellaiseen, joutuu vastuuseen Jumalan edessä harhaan johtamisestaan.
Maailmamme elää luopumuksen aikaa. Päivän lehteä seuraamalla sen voi todeta. Sen takia on tärkeää lukea itsekin Raamattua rukoillen, että Jumalan Pyhä Henki sen avaa. Toiset turvaa hevosiin, ja toiset vaunuihin, mutta kai me tunnustamme vielä Jumalamme nimeä? Jos me olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, me olemme säälittävämpiä kuin ketkään muut ihmiset.
Näin olen asian ymmärtänyt.
Paula Hakkola, VAASA